Hiljaiseloa blogissa, kiirettä tutkimusrintamalla

Blogeihini ei ole tullut päivityksiä pitkään aikaan, johtuen

a) pirun sitkeästä kesäflunssasta
b) työkiireistä
c) uusiutuneesta sitkeästä flunssasta johon kuului sietämätön kolmen viikon köhä ja
d) flunssan aikana kerääntyneistä tekemättömistä töistä ja tietty
e) 30–35 asteen helteistä Turussa.

Nyt joka tapauksessa on aika vilkaista mennyttä loppukesää ja syksyn alkua.

Karhumäen historiikin käsikirjoitus luovutettu

Luovutin pitkään takomani Karhumäen historiikin kustantajalle ja jätän sen toistaiseksi hautumaan. Siihe tullee runsaasti korjauksia ja muuta työstettävää. Paljon piti karsia, vaikka paljon sain mukaan, ja viimeistään vuoden alussa piti vain antaa periksi joidenkin karttojen ja raporttien löytämiseksi. Miksi, OI MIKSI asiakirjan liitteenä olevaa kätevää ja kattavaa luetteloa tai karttaa ei ole ikinä voitu säilyä kirjelmän yhteydessä vaan se on mapissa Ö joka meni kesäkuussa 1944 muun Sota-arkistoon viemättömän aineiston kanssa alue-esikunnan kamiinaan?

Sandarmohin alue, joka on ollut uutisissa viime aikoina, rajautuu tutkimuksen ulkopuolelle (keskityn mahdollisimman tiukasti kaupunkialueeseen).

Sirkkala 1918–2018

Toimin kesän ajan Turun yliopiston Sirkkala 1918–2018 hankkeen parissa projektitutkijana. Lyhyestä pestistä huolimatta tämä on ollut yksi antoisimmista tutkimuksista, joihin olen osallistunut. Tutkimus käsittelee Turun Sirkkalan kasarmien historiaa ja etenkin sen vaiheita punavankileirinä/ sotavankileirinä/ sotavankilana 1918 ja pakkotyölaitoksena 1918–1923.

Aihe on kiinnostanut ihmisiä laajalti ja keräämäni/muiden tutkijoiden keräämän laajan aineiston turvin olen pystynyt antamaan yksiselitteisiä ja selkeitä vastauksia omaisiaan tiedusteleville. Ei-oo-vastaukset johtuvat yleensä siitä, että tiedusteltu henkilö on ollut Kakolassa eli lääninvankilassa, ei sotavankileirillä. Kerran todistettavasti Turun vankileirillä kuollutta ei löytynyt vankiluetteloista, mutta syynä lienee se että hän kuoli melko pian siirryttyään Hämeenlinnasta Turkuun.

Haastattelin myös henkilöitä, jotka asuivat Sirkkalan kasarmialueella sen kuuluessa Suomen armeijalle. Tämä haastattelu kohtasi yllättäviä teknisiä häiriöitä, selvittelen, tarvitseeko kehräysäänetkin litteroida.

Harvoin olen ollut tutkimushankkeessa, jossa yhteistyö on näin mutkatonta, anti yhteisölle/yleisölle välitöntä ja tutkijoiden arvostus yhtä suurta. Yleensäkin yhteistyö eri tutkimushankkeissa on sujunut hyvin, mutta Sirkkala-hanke on sujunut mallikelpoisesti näin projektitutkijan näkökulmasta.

Asiakirjakuvausta Kansallisarkistossa.

Ainoa takaisku oli, kun kuvatessani Kansallisarkistossa vuoden 1918 saapunutta kirjeenvaihtoa kamera heitti manuaali-asetuksesta huolimatta huomaamattani automaattitarkennukseen ja noin sata kuvaamaani asiakirjaa oli epämääräistä suttua. Pitää siis kuvata ne uusiksi jossain vaiheessa...

Mikkelissä Jalkaväkimuseossa

Olen tekemässä VTT Olli Kleemolan ja valokuvaaja Aake Kinnusen kanssa loisteliaasti kuvitettua ja perinpohjaista teosta sodan ajan puhdetöistä. Koska Kleemolan mittava esinekokoelma on esillä Mikkelissä, teimme 30.8.–2.9. kaupunkiin keikan jolloin kuvasimme kolmen päivän aikana satoja esineitä Kinnusen huippukalustolla. Jokainen museologiaan, arkeologiaan tai muuten esinetutkimukseen perehtynyt tietää, että hyvien lähikuvien ottaminen esineistä on v*******a hommaa.

Esine kuvauksessa.

Esineiden ottaminen näyttelystä ja museon varastoista kuvattavaksi oli melkoinen prosessi, mutta se sujui onneksi mallikkaasti ja alussa esiintyvistä lastentaudeista päästiin nopeasti eroon ja kuvaaminen sujumaan tehokkaasti. Ensimmäinen suuri muutos oli kuvausteltan siirtäminen lattialta pöytätasolle, mikä säästi kuvaajan hirvittäviltä polvi- ja selkäkivuilta. Koko kuvaussession aikana pyöri lisäksi nauhuri, jotta kirjallisen dokumentoinnin lisäksi suullinen kommentointi esineistä tulisi kokonaisuudessaan taltioiduksi.

Vitriineissä olevien esineiden kuvaus osoittautui ongelmalliseksi. Onneksi hätä keinot keksi. Alla kuva-arvoitus: mikä esine?

Mikä esine lienee kyseessä?

Vastaus: ei harmainta aavistustakaan. Esine lienee tekele/teelmä eli epäonnistunut kauha, mutta itse hyödynsin sitä puhdetyökurottimena:

"Puhdetyökurotin". Museoväen säästämiseksi rasioita esittelevä vitriini avattiin vain toisesta päästään, mistä esineet otettiin kuvattavaksi ja sujautettiin takaisin paikoilleen. Jatkosodan aikaista kävelykeppiä käytettiin kauempana olevien esineiden kiskomiseksi kuvattavaksi.

Tämä on tärkeää: mikään määrä digitointia (ellei 3D-tulostin tulevaisuudessa tee täydellistä replikaa) ei korvaa sitä, että esinetutkija saa käsiinsä fyysisen esineen. Monesta puhdetyöstä löytyi kädestä pyöritellessä mielenkiintoisia piirteitä ja yksityiskohtia. Tarkemmassa tarkastelussa löytyi leimoja, metallista alkuperään liittyviä merkintöjä ja muita vastaavia erikoisia puolia.

Lounastauolla Jalkaväkimuseossa. Pizza tuli kotiinkuljetuksena.

Pääsin myös näkemään ilmeisesti Kustaan sodan (1788–1790) aikaisen mörssärinkuulan, joka herätti huomiota lehdistössäkin:

Mörssärinkuula, lienee Kustaan sodan aikaisen Savon rintaman taistelun satoa.

Luennointia, esitelmiä, kirjoituksia jne.

Tähän väliin mahtuu luonnollisesti luentoja, esitelmiä ja muuta mukavaa vaikka olenkin isoista kirjoitusprojekteista johtuen ollut enemmän kiinni kirjojen kirjoittamisessa. Sirkkala hankkeesta oli juttua Länsi-Suomessa ja Turun Tienoossa ja sainkin mielenkiintoisia yhteydenottoja Sirkkalan asioista. Lisäksi olen tahkonnut yhtä referee-artikkelia.

Esitelmistä mielenkiintoisin oli Sirkkalan vankileiriä käsitellyt luentoni Sirkkala-seminaarissa 15.9.2018. Olin tehnyt tilaisuuteen Sirkkalassa kuolleita käsitelleen monisteen, jossa oli kuolleet aikajärjestyksessä, kuolleet aakkosjärjestyksessä sekä valokuvia ja kuolinilmoituksia menehtyneistä. Totta kai tilaisuuteen saapuu yhden Sirkkalassa menehtyneen omainen, jonka sukulaisesta ei ole luettelossani halaistua sanaa! Onneksi sain tietoa ja vainaja löytyi myös vankiluetteloistakin, elossa olevana tosin. Ilmeisesti vainajan hyvä kunto kääntyi tämän kohtaloksi influenssan vuoksi: tautihan tappoi yleensä terveitä ja hyvinvoivia, eikä Turun sotavankileiri ollut Tammisaaren tai Hennalan kaltainen "luurankotehdas".

Turun Koroisia käsittelevä "Koroiskirja" julkaistaan lokakuussa ja minä olen kirjoittanut kirjaan lyhyesti tuliaseista ja alueelta löytyneistä kuulista. Ensimmäinen referee-tason kirjoitukseni. Muistan vielä kun noin neljä vuotta sitten lähetin artikkelini kirjaan ja "pahoittelin syvästi myöhästymistä"...

Ai niin, varsinaisena päätyönäni tutkin Svenska Kulturfondetin rahoituksella evakkojen asuttamistoimintaa ruotsinkielisillä alueilla. Pitkä projekti, lupaavia aineistoja ja mielenkiintoisia tutkimustuloksia luvassa!

Karjalan Viesti 16.3.1943

Lehdet saatu rästeistä kiinni! Siis; Karjalan Viesti 75 vuotta sitten, eli 16.3.1943:

Karjalan Viesti 16.3.1943, sivu 1

Karjalan Viesti 16.3.1943, sivu 2

Karjalan Viesti 16.3.1943, sivu 3

Karjalan Viesti 16.3.1943, sivu 4

Päivän nosto: Karhumäen toiset talvikisat (sivu 3)

suoritettiin lauantaina ja sunnuntaina. Niitten avajaisissa lauantaina komentaja tervehti rintamaan asettuneita kilpailijoita ja vastaanotti tulilinjoilta saapuneen viestipartion, joka toi runopukuisen tervehdyksen suoraan edestä. Kilpailujen tuloksista mainittakoon: 10 km.: 1) kers. T. Tiainen 37,33, 2) korpr. A. Koskiniemi 38,30, 3) vääp. J. Heikkilä 38,53, 4) ltn. A. Rantalahti 38,55. – 30 km. hiihto: 1) stm. Uuno Niemi 2.15,32, 2) kers. T. Tiainen 2.16,44, 3) korpr. A. Hentunen 2.22,35, 4) vääp. I. Kurvinen 2.25,22. 4x10 km viestissä oli voittaneen joukkueen aika 3.04,18. Pujottelu: 1) stm. Viljo Koponen 38,6, 2) vääp. Erkki Penttilä 39,1. Lottien 5 km: 1) Jenny Niemi 28,04, 2) Aino Karjalainen 28,48, 3) Kaarina Paananen 28,56. Jääpallossa Äänislinna voitti Karhumäen 2–1.

Karjalan Viesti 5.3.1943

Karjalan Viesti 5.3.1943:

Karjalan Viesti 5.3.1943, sivu 1

Karjalan Viesti 5.3.1943, sivu 2

Karjalan Viesti 5.3.1943, sivu 3

Karjalan Viesti 5.3.1943, sivu 4

Päivän nosto: Paavi ei ole tehnyt rauhanehdotusta (sivu 4)

Sevilla 4.3. (STT) New Yorkin katolinen arkkipiispa Spellman, joka on saapunut tänne ROomasta, kertoi, että paavi on erittäin murheellinen nykyisistä maailman tapahtumista, joita hän seuraa mitä suurimmalla mielenkiinnolla.

Vakoilijoita ja karttoja

Tein taas kahden päivän reissun Kansallisarkistoon. Valitettavasti keskiviikon aukioloaika onkin kello 20 asti vasta syyskuun puolivälistä alkaen, joten kolme kansiota jäi tällä kertaa kuvaamatta. No, näitä sattuu!

Tällä kertaa tutkimuksen alaisena oli kolme eri asiahaaraa:

1) Karjalankannaksen raja-asiat 1918–1925
2) Topografisen osaston kartat (liittyy kohtaan 3)
3) Lisätietojen etsiminen Karhumäestä

Karjalan rajoilla

Olen pitämässä Torkkelin killan pyynnöstä syksyllä 10.10.2017 (kello 17–18.30) luennon Turun Työväenopistolla otsikolla "Pakolaisia, vakoojia, ruokaa ja luksusta – salakuljetusta Kannaksen rajalla" luentosarjassa Suomen itsenäisyys ja Karjala. Salakuljetuksesta minulla onkin jo runsaasti vuoden takaisen kieltolakiluennon seurauksena aineistoja, mutta vakoojista ja pakolaisista vain sen verran ymmärrystä kuin yleinen kirjallisuus antoi tietoja. Koska haluan aina kun vain mahdollista käyttää alkuperäislähteitä, niin otin Etsivän keskuspoliisin (myöh. Valtiollinen Poliisi eli Valpo, siis nykyinen Suojelupoliisi eli Supo) asiakirjoja syynättäväksi. Lisäksi pengoin Rajavartioston asiakirjoja.

Anti oli jokseenkin kirjava ja lähinnä Etsivä Keskuspoliisi sai tutkittavakseen epäilyjä. Tapauksilla oli enemmän kuriositeettiarvoa eikä varsinaista "tieteellistä ja historiallista läpimurtoa" tullut. Sinänsä aika hupaisia tapauksia Suomen historian alkuajoilta.

Pietariin lähetetystä kirjeestä löytyi salamusteella kirjoitettua salakirjoitusta vuonna 1933. Kuva: Riku Kauhanen/Kansallisarkisto

Topografinen osasto

Verkossa on verrattain runsaasti tietoja sodan ajan kartoituksesta ja kartoista, onpa karttakokoelmille ja luetteloille useita omistettuja sivustojakin kuten harvakseltaan päivitetty Sotiemme kartat -blogi. Hyvän kuvan sodan ajan kartoituksesta saa tästä Erkki-Sakari Harjun SKS:n vuosikokouksessa 30.3.2016 pitämästä esitelmästä (avaa PDF-tiedoston).

Pengoin Päämajan Topografisen osaston kirjeenvaihtoa vuodelta 1941 löytääkseni lisää karttoja Karhumäen alueesta, etenkin Erkki-Sakari Harjun mainitsema ilmakuvattu kartta olisi kiinnostanut löytää. Onnistuinkin löytämään uuden kartan alueesta, nimittäin ilmavoimille jaetun 1:300 000 kartan joka tosin oli melko ylimalkainen, ilmeisesti pommituslennoille suunnistamista varten tehty. Ilmakuvia en tällä kertaa löytänyt, vaikka kuvauskäsky löytyikin.

Topografisen osaston kirjeenvaihdosta. Rukajärvi-Ontajärvi -kartta. Kuva: Riku Kauhanen/Kansallisarkisto

Syy, miksi käännyin Topografisen osaston puoleen on se, että karttojen kiertokulku on ollut ongelmallinen. Karhumäen viranomaisten, sotilashallinnon, varuskunnan jne. papereissa näkyy merkintä, että kirjeen liitteenä on liikkunut kartta, mutta jostain syystä tätä karttaa ei ikinä löydy samasta kansiosta, ei lähettäjän eikä vastaanottajan puolelta, eikä edes lafkalle kuuluneesta erillisestä karttakansiostakaan! Epäilen että Valvontakomissio siirrätti näitä Itä-Karjalan karttoja itään sangen tehokkaasti.

Jos käyttäjältä ei löydy, niin on käännyttävä tuottajan eli piirtäneen organisaation puoleen. Tällä kertaa tuli taas kerran vesiperä... Kyllä, olen nyt kuvannut kaikki kansiot joissa lukee kartat tai piirrokset tai muuta vastaavaa ja joiden pitäisi esittää Karhumäen aluetta kuvauksen perusteella. Sisältö on vain jotain aivan muuta. Taas kerran sain "Karhumäen kartat" -kansion, jossa oli pelkästään Syvärin alueen tykistön topografikarttoja! Mitähän sitten Syvärin alueen tykistön kartoista löytyisi? Hmmm....

Kuvasarja stereokuvien tutkimisesta Topografisen osaston kirjelmästä "Ilmakuvien stereoskooppinen tarkastelu ja stereokartat". Kuva: Riku Kauhanen/Kansallisarkisto

Ärsyttävää sinänsä, mutta tuli erehdyksessä tilattua Karhumäkeä suoraan koskevista asiakirjoista lähinnä sellaisia, jotka olin jo aiemmin kuvannut. Kolmen jäljelle jääneen kansion perään pitää sännätä myöhemmin.

Arkistossa asioimassa eli huhtikuun huhkimisia

Tein taas kahden päivän reissun Helsinkiin arkistoasioissa ja tällä kertaa tutkittavana oli – Karhumäki. Nyt minulla oli tiedossa pari kansiota, joiden sisällöstä olin varma ja useita otin mukaan tarkasteluun hakuammunnalla.

Edelleenkään en löytänyt 1942 asiakirjoissa useaan otteeseen mainittua piirrosta Karhumäen kaupungista talonnumeroineen, joten lienee pakko hyväksyä että aiemmin löytämäni epämääräinen ja suttuinen piirros on tämä kyseinen kartantapainen. Löysin myös Karhumäen alue-esikunnan karttakokoelman, mutta jostain syystä siinä oli pelkästään Syvärin alueen tiekarttoja!

Melkoisena ylläripyllärin löysin ÄÄNISLINNAN KARTAN suomalaisilla kadunnimillä! Luulin, ettei sellaista ole olemassa. Miksi tämä ei ollut mukana Jukka Kulomaan kirjassa? Sen olisi arviolta saanut kirjan pienestä sivukoosta huolimatta ehkä kuutena osana mukaan tai loppuun taitettavaksi liitteeksi. Toisaalta ehkä taittotekniikka ei tuolloin ollut vielä riittävän kehittynyttä.*

Karhumäen Aseman Komennuskunnan takavarikkovihko. Vaatteita ja muuta riitti kyllä takavarikoitavaksi, kun valtion omaisuutta yritettiin muiluttaa kotiin. Kuva: Kansallisarkisto Sörnäisten toimipiste.

Pengoin lisäksi Karhumäen rautatieasemalla liikkuneiden sotapoliisipartioiden takavarikkokirjoja. Pienenä yllätyksenä kameroita takavarikoitiin melkoisesti, mutta muuten tulos oli odotettu: valtava määrä puolustusvoimien omaisuutta eli käytännössä vaatetusta, jota yritettiin muiluttaa kotiin. Tutkin myös Karhumäen rintamateatteria ja Karhumäen Tivolia. Näyttelijöiden kirjeenvaihto oli sangen hupaisaa luettavaa.

Karhumäen siviileistä sain suuren määrän uutta tietoa. Hakuammunta kannatti, sillä työluvista ja litteroista löytyi yhtä sun toista mielenkiintoista. Sen sijaan Karhumäen lohkon miinoitussuunnitelmista ei löytynyt hyödyllisiä karttoja: kaikki ne koskivat vain Poventsaa ja rintamaa siitä pohjoiseen. Toivoin että jonkin, esimerkiksi talvena jäälle tehtävän miinoituksen pohjana olisi käytetty jotakin kaupunkikarttaa tai luonnosta.

Yksi Poventsan suunnan miinakentistä "Kolari". Kentässä oli pääasiassa valohälyttimiä. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.

Kaikkiaan aivan onnistunut keikka, mikäli ei lasketa helvetillistä paluumatkaa bussissa. Eteen istui kaksivuotias kakara joka kirkui kuin lokki melkein koko matkan. Tuumin, että onneksi on kännykkä, siinä virtaa ja musiikkia sekä kuulokkeet. Huomasinkin heti, että kuulokkeet olivat sanoneet itsensä irti (tarkemmassa tarkastelussa totesin johdon olevan melkein poikki kytkimen juuressa). Tuli kyllä kiusaus vaientaa ääntä käyttäen tarpeettomaksi käyneitä kuulokkeita tai tarkemmin niiden johdonpätkää, mutta onnistuin välttymään pakonomaiselta kuristusrefleksiltä. 1½ tuntia huudettuaan lapsi sentään rauhoittui.

*Täydennys 2.12.2017. Äänislinnan kartta löytyi yllättäen Outsiderin Petroskoin mustan hämähäkin uusintapainoksen (1991) kannesta ja Niilo Lappalaisen Äänisen rannoilla -teoksesta.

Vako oy - ei nimi kauppaa pahenna, ellei tutkija nimeä

Kertailen ensi viikon luentoa varten Itä-Karjalan vaiheita 1941-1944. Etsin samalla tietoja Karhumäen tutkimukseen liittyen ja tarkistan vanhoja tietoja. Yhtenä kiinnostavana asiana on Vako oy:n, siis Itä-Karjalassa toimineen suomalaisen kauppaliikkeen nimen tausta. Muistaakseni joskus vuonna 2010 tai 2011 sain yhden kuvan Vako oy:n myymälästä Karhumäessä.

Minua tietysti mietitytti, mistä tuo Vako on lyhenne. En ole löytänyt tuota lähdettä enää uudestaan, mutta luin jostakin sen tarkoittavan Vienan-Karjalan Osuuskauppaa, mikä kuulosti loogiselta eikä minulla ollut järkevää syytä epäillä selitystä.

Sittemmin luin, että lyhenne tarkottaisikin Vallattujen Alueiden Osuuskauppaa. Itseäni tuo hieman ihmetytti, sillä siitähän ei tule kunnolla lyhennettä V-A-K-O eikä sitä paitsi Karjalaa oltu sen aikaisen tulkinnan perusteella Vallattu vaan vapautettu. Olisiko se siis Vapautettujen Alueiden Osuuskauppa?

Parissakin läpikäymistäni tutkimuksesta ei Vakoa selvennetty, vaan se kulki koko ajan Vako -nimellä, mm.  Jukka Kulomaan Äänislinnassa.

Osmo Hyytiän "Helmi Suomen maakuntien joukossa" (2008) käsittelee myös Vako oy:tä lyhyellä luvulla. Teoksen mukaan totuus onkin jossakin siellä välillä, eli perustettaessa kauppayhtiölle annettiin yksinkertaisesti nimi Vako oy, jonka voitiin tulkita olevan lyhenne Vienan-Aunuksen kauppaosakeyhtiöstä. (Toisinaan esiintyy muuten myös muodossa Vienan-Aunuksen Kauppa Osakeyhtiö).

Eli Vakolle ei ole varsinaista pitkää nimeä, vaan sen nimi on lyhyt ilman varsinaista syvällistä taustaa. Onnistunut nimi sinänsä, sillä se vakiintui nopeasti sodan arkeen ja useassa lukemassani muistiinpanossa mainitaan, että pojat kävivät Vakossa ostamassa sitä ja tätä.

Ja se Vakokin kirjoitetaan toisinaan VAKO. Eli ota sitten selvää, mikä olisi se vakiintunut kirjoitusasu! Itse kannatan Vako oy:tä ja tuota Vienan-Aunuksen kauppaosakeyhtiötä, mutta se on vain minun näkökulmani.

Karhumäen kimpussa - kahden päivän arkistoreissu

Kävin taas Kansallisarkistossamme Rauhankadulla kuvaamassa tusinan edestä kansioita. Yritän edelleen haarukoita niitä tahoja, joiden kansioista saan suhteessa käytettyyn aikaan parhaimman lopputuloksen. Tällä kertaa Karhumäen alue-esikunnan, Maanselän piirin sekä Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan asiakirjoissa oli lähes 95% päällekkäisyyksiä. 

Sain taas muutaman kiinnostavan viitteen siitä, että 1942 Karhumäestä tehtiin jonkinlainen mittakaavaton kartta eli pelkkä havainnoillistava piirros, mutta sitä ei ollut piirroksen mainitsevien asiakirjojen liitteenä. Ilmeisesti kyseessä on jo löytämäni majoitusalueiden piirros, jossa kaupunki on jaettu eri osiin numeroittain ja edelleen jokainen kaupunginosa on saanut järjestysnumeron. Taloista ei tosin ole mitään informaatiota mutta ainakin tilanne vuodelta 1942 näkyy hyvin.

Viestipataljoona 33:n tsekkaus

1. Divisioonaan kuulunut Viestipataljoona 33 ja muut 1. Divisioonan viestiyksiköt olivat paljosta vastuussa Karhumäen infrastruktuuria rakennettaessa 1942 - 1943. Minua jäi vaivaamaan Viestipataljoonan  historiikin julkaisun jälkeen, miten paljon 1. Divisioonan Esikuntaan kuuluneessa Viestitoimistossa oli olennaisia asiakirjoja? Sotapäiväkirjojen perusteella Viestitoimisto suunnitteli viestitehtävät ja jakoi käskyt sekä VP 33 ja jalkaväkirykmenttien sekä tykistön viestijoukkueet toteuttivat ne. Arvelin valtavaa asiakirjamassaa seuloessani, että Viestitoimiston toiminta ja näin ollen kirjeenvaihto olisi päällekkäistä VP 33:n kanssa, sillä pataljoonan asiakirjoista löytyi valtava määrä Viestitoimistolta tulleita asiakirjoja.

Päällekkäisyyksien vuoksi en siis juurikaan tutkinut Viestitoimiston asiakirjoja, mutta nyt ajattelin tarkistaa asian. Kuka tietää, josko vuoden 1942 asiakirjoissa olisi Karhumäkeen liittyviä asiakirjoja? Osoittautui (ja huokasin helpotuksesta tämän havaitessani) että olin oikeassa, eli Viestitoimiston asiakirjat ajanjaksolta olivat lähes identtisiä VP 33:n saman ajan asiakirjoihin verrattuna. Ainoana poikkeuksena oli muutama ylimalkainen dokumentti jalkaväkirykmenttien viestijoukkueista ja radioliikenteen avaimet eli kutsutaulukot.

Esimerkki 1. Divisioonan radiokutsutaulukon sivusta. Lähde: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-7133/3 [4]. I/II. 1. Divisioona. Esikunnan Viestitoimisto. Yleinen ja salainen kirjeenvaihto. 1942.

Pieni mielenkiintoinen episodi löytyi Jalkaväkirykmentti 101:een liittyen (eli "vankirykmentistä", johon kuului kaksi erillistä pataljoonaa sekä muita yksiköitä pääasiassa vankilasta vapautettuja miehiä). Heidän radioasemiensa kutsuihin vastasi mystinen vieras asema. Tässä aseman kirjeenvaihdosta:

Kielossa 24.8.42
Koskee vieraan aseman toimintaa radioverkossamme ajalla 17. - 19.8.42

Stm. Korte Sakarin ollessa päivystysvuorolla 17.8.42 kl. 06,00 - 12,00 välisenä aikana havaitsi hän jonkin vieraan aseman lyöden epäselvästi meidän ja vasta-aseman kutsuja yrittäen siepata ja kuitata meiltä lähetettyjä sanomia, mutta epäonnistuen siinä koska tuli havaituksi. Näistä tekemistään havainnoista stm. Korte teki ilmoituksen minulle alikers. Hupposelle, joka toimi rad. as. vanhimpana ryhdyin heti tarkkailemaan tämän vieraan aseman toimintaa ja toimitapaa.

Heti seuraavan tunnin alussa ryhtyessäni kutsumaan vasta-asema "Särkeä" Kj. luvulla/ 4060 kutsuilla g l x t 5 x h = hy ? = Em k vastasi tämä vieras asema s x h t g l k hy 5 r r x r r x hy ? k. Tämäntapaista työskentelyä vastaten kuuluvaisuuteen ja käyttäen kuittausta ja kertausmerkkinä x, aseman kuuluvaisuus oli hyvä ja ääni meidän asemia voimakkaampi ja sähkötysnopeus n. 75/min.

Ensinnä tämä asema lopetti työskentelyn kanssamme jo 5 min. yli täyden tunnin joten saimme rauhassa tämänjälkeen jatkaa liikennettä vasta-asema "Särjen" kanssa, mutta aikaa vieras asema käytti kait hyväkseen päästäkseen selvilleen kutsuistamme ja toimintatavastamme, koska se jo 18.8.42 kl. 19,05 kutsui meitä oikeilla kutsuilla ja kaikinpuolin oikein, mutta onneksi "Särki" kutsui jotenkin samanaikaisesti, joten keskeytin työskentelyn siltä nimittäin sanomien antoon nähden.

Mikä ihmeellisintä, kun meillä muuttui aalto- ja kutsumerkit 19.8., niin tämä asema muuttui samanaikaisesti koska se jo 19.8.42 kl. 05,25 oli työskentelemässä samalla Kj.luvulla nimittäin 3920, mutta käyttäen nyt "Arkin" kutsuja ja vastaten kutsuihin täydellisesti ja kaikin puolin oikein, mutta äänestä ja sähkötysnopeudesta voi päättää ettei se ollut kyseessä oleva "Arkin" asema. Sitten kävi niin, että tarjotessani "Arkille" sanomaa 19.8.42 kl. 09,20 vastasi tämä vieras asema meidän kutsuilla ja kaikin puolni oikein, siis ka u v q t d 0 9 = hy 5 = hy ? m s k kaupaten samalla meille myös sanomaa joten vastasin kutsuihin asiaan kuuluvasti hy 5:sella, mutta jäinkin kuuntelulle enkä lähettänyt sanomaa vaikka ensinnä sitä tarjosin, koska olin jotenkin varma siitä, että työskentelen vieraan aseman kanssa. Hetken kuunneltuani kutsuikin tämä asema uudestaan lyöden kutsut u v q t d 0 9 = m s = 2310 = ja antoi tulla sanoman sähkötys nopeuden ollessa noin 80/min. ja äänen huomattavasti meidän asemia voimakkaamman, sittn sanoman lopetti lyömällä =merkin

(sivu vaihtuu)

V r = Em k. Vastasin tämän sanoman ja ne lähetti vielä to 31, sekä toistivat tämän ryhmän koska siinä oli yksi virhe ja tämän jälkeen lopetin liikenteen lähettämättä sitä tarjoamaani sanomaa. Otin heti selvää siitä mistä tämä näin pitkä sanoma voisi olla alkujaan, mutta en löytänyt tunnusryhmästä sellaista tunnusta. Sitten soitin "Arkin" radioasemalle, että ovatkos he lähettäneet kyseessä olevan radiosanoman, mutta sieltä sain kielteisen vastauksen.

Panen tähän liitteenä sieppaamani tai oikeastaan tänne lähetetyn sanoman jonka lähtöpaikasta ei ole tietoa.

Tämän tapaista se oli liikenne sen vieraan aseman kanssa joka nyt tosin on jo meidän unohtanut, kun aallot ja muut meiningit ovat hieman muuttuneet.

Rad. os. pääll.

Alikers. merk. Hupponen, Arvo

Nähnyt: Luutnantti merk. S. Korte

Lähde: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-7133/3 [4]. I/II. 1. Divisioona. Esikunnan Viestitoimisto. Yleinen ja salainen kirjeenvaihto. 1942. JR 101:n Esikunnan kirje KD n 1457/Viesti. vieraan aseman häiritsemistoiminnasta radioliikenteesä 1. Divisioonan viestikomentajalle 26.8.1942.

Alla alikersantti Hupposen sieppaama sanoma:

Alikersantti Hupposen 18.8.1942 sieppaaman sanoma. Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-7133/3 [4]. I/II. 1. Divisioona. Esikunnan Viestitoimisto. Yleinen ja salainen kirjeenvaihto. 1942.

Ilmeisesti puna-armeijan tiedustelijat olivat onnistuneet saamaan käsiinsä viestitoimintaa koskevan radiokutsutaulukon ja käyttivät sitä yrittääkseen siepata suomalaisilta radioasemilta sanomia. Ainakaan vuoden 1942 tapausta ei sen kummemmin setvitty ainakaan tässä yhteydessä, mutta majuri Armo Karkaus käytti sitä varoittavana esimerkkinä kun radioliikennekuri alkoi herpaantua syksyllä 1942.

Karhumäen asiakirjoja

Kuten mainitsin, tuli Karhumäestä pääasiassa samat asiakirjat useaan otteeseen. Muutama hyvin tärkeä uusi tiedonjyvänenkin löytyi ja arvelisin, että Karhumäen varuskuntakirkkoa koskevat asiakirjat ovat nyt kasassa.

Kiinnostavimpia löytöjä olivat uskomattoman kauniisti kokoonpannut asiakirjat: Karhumäen varuskuntakirkon vieraskirja ja Äänislinnassa pidetty upseeriston valakirja.

Karhumäen kirkon vieraskirja on ilmeisesti tehty puhdetyönä. Kannet ovat ilmeisesti koivusta, mikäli yhtään puulajeja olen tuntevinani, ja kannet on lakattu. Moneltakaan sivulta en löytänyt asiaa mutta sitäkin kiinnostavampaa.

Karhumäen varuskuntakirkon vieraskirja on kauniisti sidottu ja kannet on tehty lakatuista puulevyistä.

Toinen esteettisesti vavahduttava asiakirja oli Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan upseeriston valakirja. Harmi että kaikkein kauneimmissa asiakirjakokonaisuuksissa vain muutama sivu oli täytetty. Tämä kuitenkin osoittaa mielestäni, että paikalliset tahot tekivät Itä-Karjalaan liittyvät asiakirjavihkot yms. sellaisessa tarkoituksessa, että niitä käytettäisiin vielä pitkään.

Itä-Karjalan Sotilashallintoesikunnan upseeriston valakirja. Hyvin kaunis kansikuvitus Itä-Karjana teemojen mukaisesti.

Karhumäkeä tutkimassa: kartalla?

Vietin pitkät tovit Kansallisarkiston Rauhankadun tutkijasalissa Karhumäkeä koskevien asiakirjojen äärellä. Tarkoitukseni on siis julkaista vuoden 2017 kirja, joka käsittelee Karhumäen vaiheita "suomalaisten vallan alla" 1941 - 1944.

Löysin kuin löysinkin Karhumäkeä koskevia karttapiirroksia, mutta kirjeenvaihdon perusteella itse kaupungista ei tehty koskaan kunnollista karttaa. Sellainen yritettiin tilata tammikuussa 1944, epäilen etteivät topografian pojat ehtineet tekemään mittauksia saatikka painaa karttaa.

"V***ttaa niin ettei veri kierrä" sopii hyvin tunnelmaan, kun tutkin erästä Karhumäen alueen karttaa kokoa 1:100000. Siinä oli kunnolliset mittakaavat sekä muut tarvittavat avut ja niitä pyörittämällä totesin laskeneeni Viestipataljoona 33:n kahteen karttaan mittakaavan väärin! Se oli kamalaa puuhaa ja pieleen meni: yritin avuksi hahmottaa etäisyyksiä mittaamalla viivottimella tunnettujen maastonkohtien välisiä etäisyyksiä ja vertaamalla niitä kylteissä ilmoitettuihin etäisyyksiin jne. Tosin tiesivätkö ne itsekään etäisyyksiä 1941 - 1944, sillä eräs sotavangin kuulustelupöytäkirja Karhumäen keskeisistä alueista ja lähikylistä ilmoittaa osan etäisyyksistä selvästi paljon todellista suuremmiksi. Tietenkin on eri asia, ilmoitetaanko etäisyys linnuntietä vai ajoteitä pitkin.

Karhumäkeä koskevalle kirjalle on selvästi tarvetta. Itsekin olisin kaivannut sellaista Viestipataljoona 33:n historiikin avuksi, mutta minkäs teet! Ei auttanut kuin laatia uusi korjauslappu jossa on tieto korjattuna. Tieteellinen tiede on itse itseään korjaavaa ja kriitistä, mutta ei se veetutukseen paljon auta. Onneksi huomasin (tämän) virheen itse, niin otan opiksi vähemmän raskaan kautta.

Arkistotutkimukset jatkuvat tammikuussa 2017, sillä nyt löytyneiden asiakirjojen viittauksista muihin kirjelmiin on apua uuden aineiston löytymisessä.

Historiikin vapaakappaleita jakamassa

Maanantaina 12.12.2016 oli Liedon museolla kirjoittamani (+ toimittamani, sanottakoon se tässä että on syyllinen selvillä) Viestipataljoona 33:n historiikin julkaisutilaisuus. Mediaa ei kutsuista huolimatta tullut paikalle, mutta tietyllä tavalla se oli mukavaakin: julkaisutilaisuudessa oli läsnä kirjan kanssa auttaneita henkilöitä sekä veteraanien omaisia joten henki oli lämpimämpi ja välittömämpi kuin salamavalojen räiskyessä.

2010-luvulla ei sotahistoriaa tutkita ja kirjoiteta enää juurikaan sotaveteraaneja varten. Siksi läsnäolijoiden antama arvostus lämmitti erityisesti, sillä sotahistoriaa kirjoitetaan nykyään pääasiassa veteraanien omaisia varten. Eräs Viestipataljoona 33:ssa palvelleen piikkiöläisen veteraanin poika sanoikin minulle aiemmin, että nyt isän puhdetöitä arvostaa aivan eri tavalla kun niiden taustoja on selvillä.

Ristiin rastiin Helsinkiä

Oma osansa julkaisemisessa ovat vapaakappaleet, joita olen toimittanut veteraanien omaisille, kirjan kanssa auttaneille yms. Sain maanantaina matkustaessani Helsinkiin Onnibussilla melkoisen manaukset niskaani kun kuskiparka yritti nostaa parhaansa mukaan pullistelevaa matkalaukkuani hutlariin. Onnibussilla on 20 kg painoraja laukuissa, jonka muistin vasta nyt! Kampin linja-autoasemalla lastin purkaja sanoi hyvästiksi "ANNA OLLA VIIMONE KERTA!" Mainittakoon että kirja painaa melko lailla tasan tarkkaan yhden kilogramman ja postituskulut per kirja ovat suuremmat kuin painokulut!

Joka tapauksessa kirjan tekijän ja ulkomailla painotyön teettäneenä raskas velvollisuuteni on toimittaa kirjojen vapaakappaleet Kansalliskirjastollemme. Kaikkiaan niitä on siis kuusi kappaletta (vapaakappaleet menevät Kansalliskirjastolle [Helsingin yliopistolle], Turun yliopistolle, Åbo Akademille, Oulun yliopistolle, Itä-Suomen yliopistolle [eduskunnan vapaakappaleoikeus siirretty] sekä Jyväskylän yliopistolle). Sain tänä aamuna kappaleet toimitettuani todistuksen siitä, että olen suorittanut velvollisuuteni.

Mainittakoon että koputin Unioninkadulla Topeliassa vapaakappaletoimiston oveen puoli minuuttia kuin totaalinen idiootti kunnes tajusin, että oven vasemmalla puolella on ovikello.

Uskaltauduin täältä sitten Sotamuseoon suuren muuttovillityksen keskelle ja sain kuin sainkin toimitetuksi heille yhden kappaleen. Lisäksi vein yhden Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistolle, sillä yksi heidän Korsuperinteen keräyksen muistiinpanoistaan osoittautui todella hyväksi ja samalla julkaisemisen arvoiseksi.

Lounaan jälkeen bussittelin halki Helsingin kohti Malminkartanoa viemään eräälle valokuvan ja tietoja teokseen antaneelle veteraanin pojalle kirjan. Hän vaikutti olevan erityisen otettu siitä, että kirja on tehty. Isä ei ollut sotaa muistellut, nyt joitakin aukkoja tiedoissa on paikattu.

Karhumäkitutkimuksen arkisto-osuus korkattu

Reissun lopuksi bussittelin vielä Elielinaukiolle ja painuin puoleksi tunniksi Kansallisarkistoon, jonne tilaamani asiakirjat olivat tulleet. Tutkimusaiheena Karhumäki, tavoitteena kirjoittaa kirja Karhumäen vaiheista 1941 - 1944. En ehtinyt kuvata kuin puolet yhdestä kansiosta, loppuihin käyn käsiksi heti huomenaamulla kello 9:00. Kirjoitan tästä hankkeesta myöhemmin lisää.

Jätin samalla reissulla yhden vapaakappaleen Kansallisarkistoonkin. Sen verta paljon saivat kantaa Viestipataljoonan asiakirjoja nähtäväkseni!