Hiljaiseloa blogissa, kiirettä tutkimusrintamalla

Blogeihini ei ole tullut päivityksiä pitkään aikaan, johtuen

a) pirun sitkeästä kesäflunssasta
b) työkiireistä
c) uusiutuneesta sitkeästä flunssasta johon kuului sietämätön kolmen viikon köhä ja
d) flunssan aikana kerääntyneistä tekemättömistä töistä ja tietty
e) 30–35 asteen helteistä Turussa.

Nyt joka tapauksessa on aika vilkaista mennyttä loppukesää ja syksyn alkua.

Karhumäen historiikin käsikirjoitus luovutettu

Luovutin pitkään takomani Karhumäen historiikin kustantajalle ja jätän sen toistaiseksi hautumaan. Siihe tullee runsaasti korjauksia ja muuta työstettävää. Paljon piti karsia, vaikka paljon sain mukaan, ja viimeistään vuoden alussa piti vain antaa periksi joidenkin karttojen ja raporttien löytämiseksi. Miksi, OI MIKSI asiakirjan liitteenä olevaa kätevää ja kattavaa luetteloa tai karttaa ei ole ikinä voitu säilyä kirjelmän yhteydessä vaan se on mapissa Ö joka meni kesäkuussa 1944 muun Sota-arkistoon viemättömän aineiston kanssa alue-esikunnan kamiinaan?

Sandarmohin alue, joka on ollut uutisissa viime aikoina, rajautuu tutkimuksen ulkopuolelle (keskityn mahdollisimman tiukasti kaupunkialueeseen).

Sirkkala 1918–2018

Toimin kesän ajan Turun yliopiston Sirkkala 1918–2018 hankkeen parissa projektitutkijana. Lyhyestä pestistä huolimatta tämä on ollut yksi antoisimmista tutkimuksista, joihin olen osallistunut. Tutkimus käsittelee Turun Sirkkalan kasarmien historiaa ja etenkin sen vaiheita punavankileirinä/ sotavankileirinä/ sotavankilana 1918 ja pakkotyölaitoksena 1918–1923.

Aihe on kiinnostanut ihmisiä laajalti ja keräämäni/muiden tutkijoiden keräämän laajan aineiston turvin olen pystynyt antamaan yksiselitteisiä ja selkeitä vastauksia omaisiaan tiedusteleville. Ei-oo-vastaukset johtuvat yleensä siitä, että tiedusteltu henkilö on ollut Kakolassa eli lääninvankilassa, ei sotavankileirillä. Kerran todistettavasti Turun vankileirillä kuollutta ei löytynyt vankiluetteloista, mutta syynä lienee se että hän kuoli melko pian siirryttyään Hämeenlinnasta Turkuun.

Haastattelin myös henkilöitä, jotka asuivat Sirkkalan kasarmialueella sen kuuluessa Suomen armeijalle. Tämä haastattelu kohtasi yllättäviä teknisiä häiriöitä, selvittelen, tarvitseeko kehräysäänetkin litteroida.

Harvoin olen ollut tutkimushankkeessa, jossa yhteistyö on näin mutkatonta, anti yhteisölle/yleisölle välitöntä ja tutkijoiden arvostus yhtä suurta. Yleensäkin yhteistyö eri tutkimushankkeissa on sujunut hyvin, mutta Sirkkala-hanke on sujunut mallikelpoisesti näin projektitutkijan näkökulmasta.

Asiakirjakuvausta Kansallisarkistossa.

Ainoa takaisku oli, kun kuvatessani Kansallisarkistossa vuoden 1918 saapunutta kirjeenvaihtoa kamera heitti manuaali-asetuksesta huolimatta huomaamattani automaattitarkennukseen ja noin sata kuvaamaani asiakirjaa oli epämääräistä suttua. Pitää siis kuvata ne uusiksi jossain vaiheessa...

Mikkelissä Jalkaväkimuseossa

Olen tekemässä VTT Olli Kleemolan ja valokuvaaja Aake Kinnusen kanssa loisteliaasti kuvitettua ja perinpohjaista teosta sodan ajan puhdetöistä. Koska Kleemolan mittava esinekokoelma on esillä Mikkelissä, teimme 30.8.–2.9. kaupunkiin keikan jolloin kuvasimme kolmen päivän aikana satoja esineitä Kinnusen huippukalustolla. Jokainen museologiaan, arkeologiaan tai muuten esinetutkimukseen perehtynyt tietää, että hyvien lähikuvien ottaminen esineistä on v*******a hommaa.

Esine kuvauksessa.

Esineiden ottaminen näyttelystä ja museon varastoista kuvattavaksi oli melkoinen prosessi, mutta se sujui onneksi mallikkaasti ja alussa esiintyvistä lastentaudeista päästiin nopeasti eroon ja kuvaaminen sujumaan tehokkaasti. Ensimmäinen suuri muutos oli kuvausteltan siirtäminen lattialta pöytätasolle, mikä säästi kuvaajan hirvittäviltä polvi- ja selkäkivuilta. Koko kuvaussession aikana pyöri lisäksi nauhuri, jotta kirjallisen dokumentoinnin lisäksi suullinen kommentointi esineistä tulisi kokonaisuudessaan taltioiduksi.

Vitriineissä olevien esineiden kuvaus osoittautui ongelmalliseksi. Onneksi hätä keinot keksi. Alla kuva-arvoitus: mikä esine?

Mikä esine lienee kyseessä?

Vastaus: ei harmainta aavistustakaan. Esine lienee tekele/teelmä eli epäonnistunut kauha, mutta itse hyödynsin sitä puhdetyökurottimena:

"Puhdetyökurotin". Museoväen säästämiseksi rasioita esittelevä vitriini avattiin vain toisesta päästään, mistä esineet otettiin kuvattavaksi ja sujautettiin takaisin paikoilleen. Jatkosodan aikaista kävelykeppiä käytettiin kauempana olevien esineiden kiskomiseksi kuvattavaksi.

Tämä on tärkeää: mikään määrä digitointia (ellei 3D-tulostin tulevaisuudessa tee täydellistä replikaa) ei korvaa sitä, että esinetutkija saa käsiinsä fyysisen esineen. Monesta puhdetyöstä löytyi kädestä pyöritellessä mielenkiintoisia piirteitä ja yksityiskohtia. Tarkemmassa tarkastelussa löytyi leimoja, metallista alkuperään liittyviä merkintöjä ja muita vastaavia erikoisia puolia.

Lounastauolla Jalkaväkimuseossa. Pizza tuli kotiinkuljetuksena.

Pääsin myös näkemään ilmeisesti Kustaan sodan (1788–1790) aikaisen mörssärinkuulan, joka herätti huomiota lehdistössäkin:

Mörssärinkuula, lienee Kustaan sodan aikaisen Savon rintaman taistelun satoa.

Luennointia, esitelmiä, kirjoituksia jne.

Tähän väliin mahtuu luonnollisesti luentoja, esitelmiä ja muuta mukavaa vaikka olenkin isoista kirjoitusprojekteista johtuen ollut enemmän kiinni kirjojen kirjoittamisessa. Sirkkala hankkeesta oli juttua Länsi-Suomessa ja Turun Tienoossa ja sainkin mielenkiintoisia yhteydenottoja Sirkkalan asioista. Lisäksi olen tahkonnut yhtä referee-artikkelia.

Esitelmistä mielenkiintoisin oli Sirkkalan vankileiriä käsitellyt luentoni Sirkkala-seminaarissa 15.9.2018. Olin tehnyt tilaisuuteen Sirkkalassa kuolleita käsitelleen monisteen, jossa oli kuolleet aikajärjestyksessä, kuolleet aakkosjärjestyksessä sekä valokuvia ja kuolinilmoituksia menehtyneistä. Totta kai tilaisuuteen saapuu yhden Sirkkalassa menehtyneen omainen, jonka sukulaisesta ei ole luettelossani halaistua sanaa! Onneksi sain tietoa ja vainaja löytyi myös vankiluetteloistakin, elossa olevana tosin. Ilmeisesti vainajan hyvä kunto kääntyi tämän kohtaloksi influenssan vuoksi: tautihan tappoi yleensä terveitä ja hyvinvoivia, eikä Turun sotavankileiri ollut Tammisaaren tai Hennalan kaltainen "luurankotehdas".

Turun Koroisia käsittelevä "Koroiskirja" julkaistaan lokakuussa ja minä olen kirjoittanut kirjaan lyhyesti tuliaseista ja alueelta löytyneistä kuulista. Ensimmäinen referee-tason kirjoitukseni. Muistan vielä kun noin neljä vuotta sitten lähetin artikkelini kirjaan ja "pahoittelin syvästi myöhästymistä"...

Ai niin, varsinaisena päätyönäni tutkin Svenska Kulturfondetin rahoituksella evakkojen asuttamistoimintaa ruotsinkielisillä alueilla. Pitkä projekti, lupaavia aineistoja ja mielenkiintoisia tutkimustuloksia luvassa!

Click! Click! Click! (in English)

On 2.–3. March I spent two wonderful days with fellow artefact (or: artifact) researchers in Helsinki, House of Sciences. I myself spoke about tools used in making Finnish trench art. It was quite a surprise for researches from abroad that Finns made such a large quantity of trench art: they associate it with WW I and trench warfare in the western front.

In this writing I will focus on the very talented independent researcher Kaisa Kyläkoski´s subject of clickers. She focused on year 1876 and the fashionable toy crik crik or clikers (like fidget spinners today) in her excellent representation "Clicker - fashionable object of 1876." In a few months the "annoying object" made to practice morse code arrived to Sweden and then to Finland.

I was glad when Kyläkoski represented the WW II clickers, which were used by allied paratroopers during invasion of Normandy (June 1944). Clickers were necessary, because paratroopers were dropped in the dark of night and using English (password was Flash-Thunder) would have revealed the paratroopers to the Germans.

WW II clicker. Same photo Kaisa Kyläkoski used. Source: http://store.nationalww2museum.org/media/catalog/product/cache/1/
image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/2/0/2002.jpg

These clickers can be seen in two fictional productions: in the movie The Longest Day (1962) and in the second episode of the television series Band of Brothers (2001, episode "Day of Days").

The Longest Day (1962)

Band of Brothers (2001)

Training the use of the clickers in Longest Day can be found through this link. (whole scene is worthwhile, but focus on 0:35–1:00).

John Wayne shows how a clicker is used. The Longest Day (1962).

So one click is responded with two clicks in order to tell that the receiver is a friendly one. The Longest Day has one very problematic scene. In it one unfortunate paratrooper uses his clicker, hears two clicks and reveals himself. He is shot immediately and hes last words are :"I heard two clicks". It is revealed that the sound came from a German soldier´s bolt-action rifle, which makes similar noise when loaded. The video embedded notes, that the man was killed with two shots, but I believe that the second shot came from unfortunate accident in the dubbing and adding sound effects. It could also be the echo, which usually confused soldiers in real battle: when the loud sound echoed in urban environment, it was difficult to locate the source of firing.

Very, very unfortunate paratrooper and his clicker. The Longest Day (1962)

Is this scene accurate? The bolt-action rifle is loaded with 1–5 cartridges. First the bolt is turned up (click), pulled back (click), then the cartridge/cartridges are pushed into the chamber and the bolt is pushed front (click number 3) and pushed down (click). The weapon is ready to fire. After firing the weapon is loaded again, the empty shell will fly away from the chamber and a new cartridge (shell + bullet) will rise up in the magazine and go into the chamber.

So why did the German soldier load his weapon? Did he go into possible battle with an unloaded rifle? An if he did, why was the loading so fast? He could have been an experienced soldier, who  quickly did the two first parts of loading (bolt goes up and back), quickly put the cartridge/cartidges into chamber (loading 5 pieces of ammunition is easy with a comb) and finished the loading. Even so, the time between click-click and click-click is a short one.

Clearly this clicker was a mistake from the allied part, though: usually only snipers used bolt-action Springfield rifles in US-army in 1944, whereas common infantry used semi-automatic Garand 1 rifles, BARs  (Browning Automatic Rifle) or submachineguns. The ones who came up with the idea of clickers didn't think that it could be confused with bolt-action rifles, which were more commonly used by  German troops.

In the conference I remembered that I was wondering when I originally watched the series that the clicker used in episode Day of Days was a wooden one. Now that I took a new look at it is clear that they used a original, metal clicker. But it's clear that the clickers used in the movie and in the TV-series are different.

Clicker in Band of Brothers, episode 2 "Day of Days" (2001)

If you listen to the scenes (Longest day here (0:10–0:11) (Day of Days here 2:28–2:29) you might notice that the sounds are very different. Is the sound in The Longest day made even louder using different sort of clickers, because original clickers didn't have loud enough a voice for the microphones?

Lieutenant Winters uses a clicker after parashooting in Band of Brothers. Clickers can't be seen properly here (episode 2 Day of Days, about 14:50 running time).

It seems that I messed up two thing: the clicker in The Longest Day might be wooden, made to sound louder for the microphones. The clicker in Band of Brothers (see 14:50–14:55) looks like the original one, and even might be!