Kirjaa maailmalla

Sallittakoon täksi kertaa egoistinen postaus: missä kaikkialla Väärin haudattu sotamies näkyy?

Ensimmäinen oma bongaukseni oli, kuten mainittu, Turun Akateemisessa Kirjakaupassa:

Turun Akateemisessa, 6.6.2018 nostettuna hyllyä alemmas!

Seuraava bongaus oli Turun Skanssin Suomalaisessa Kirjakaupassa (SK on luokitellut sen verkkosivuillaan matkakirjaksi, mihin tarkoitukseen se toki sopii mainiosti). Iltasanomat oli ensimmäinen "iso noteeraaja" ja fyysisestä lehtijutusta kuulinkin vasta arkeologian oppiaineessa käydessäni, luulin aluksi päässeeni vain IS:n verkkouutisiin. Kommenttipalsta ei onneksi koskaan petä, ja olisi yksinään uskontotieteen proseminaariin ellei jopa graduun kelpaava kansanuskon lähdemateriaalikaivos.

Tämä lämmitti mieltä.

Seuraavaksi juttua oli Keskisuomalaisessa (sain kopion enoltani), toimittaja sattui soittamaan kesken kesäflunssan joka oli iskenyt ääneni haudantakaiseksi. Teemaan soveltuvasta puheennuotista huolimatta saimme siirrettyä puhelinhaastattelua seuraavaan viikkoon! Keskisuomalaisesta (21.6.) juttu sitten on levinnyt muihin lehtiin, viimeksi Etelä-Suomen Sanomiin.

Sitten olikin jonkin verran taukoa, aina maanantaiseen (25.6.) YLEn aamu-TV:n keikkaan asti jolloin kirjaa oli pikapikaa siirtynyt Helsingin Akateemisessa Ajankohtaista-pöydälle:

Helsingin Akateemisessa kirja pääsi vallan Ajankohtaista -pöytään.

Ja löysinpä sitä pinon Kampin Suomalaisesta Kirjakaupastakin:

Seuraava havainto oli Sotaveteraani-lehden arvostelu (lehti verkossa), joka oli virkistävä. Siitä Atena sai maininnan ja teki Facebook-kirjoituksen, jonka ensimmäinen lukijakommentti on kiinnostava:

Erkki Haapaniemi on oikeassa siinä, että Aavistuksia sodassa 1939–1944 (1988) on erinomainen kirja mutta se ei ole kummituskirja, minkä lisäksi se keskittyy vain vuosiin 1939–1944, kun taas Väärin haudattu sotamies kattaa Suomen koko sotahistorian. Käytin teosta yhtenä lähdekirjoista ja siinä on vain muutama kummitusjuttu; valtaosa yliluonnollisista kokemuksista on enteitä ja enneunia. Siinä on myös yksi kerta kaikkiaan kummallinen déjà-vu kokemuksesta kertova tarina, jonka vuoksi yksistään kirja kannattaa lukea. Valtaosa II MS yliluonnollisista kokemuksista onkin erilaisia enteitä ja enneunia, joissa esimerkiksi nähdään sukulaisen tai ystävän kaatuminen tai haavoittuminen unessa tai ääni varoittaa muuttamaan paikkaa kohdasta, johon kohta rysähtääkin kranaatti.

Tämä kummitus-käsitteen kattavuus on mielenkiintoinen ilmiö kategorisesti, jonka saattoi havaita jo Iltasanomien keskustelupalstalla. Eikö nykyinen kansanusko tee enää eroa unien, enteiden ja kummitusten välillä sillä Iltasanomissa toivottiin yhdessä kommentissa tietoa enkelikokemuksistakin? Kiinnostavaa, että "yliluonnollisen/kummituksen" käsite on monien mielestä näin erilaisia ilmiöitä saman asian alle summaava ja kokoava.

Kirjaa löytyy myös Turun kirjakaupoista parhaimmasta eli Pienestä Kirjapuodista:

Nyt päästiin jo näyteikkunaankin!

Ja sitä oli heillä myös keskiaikamarkkinoilla (joskin aikani kului sahtikojulla... oli paljon arkeologeja liikeellä joiden kanssa kallistin kuppia!):

Pieni Kirjapuoti keskiaikamarkkinoilla 2018. Kirjaa iiiiiihan ylläällä.

Kirjaa löytyy myös Aboa Vetus & Ars Novan kaupasta.

Minua muuten haastatellaan Taiteiden yönä torstaina 16.8. kello 21.30 Pienessä Kirjapuodissa, tervetuloa seuraamaan. Turun ylioppilasteatterin Läsnäolopakon mainio improilta jäänee väliin, mutta onneksi ehdin Kaupunginkirjaston poistokirjamyyntiin!

Tänään 3.7. päästiin jo Helsingin Sanomiin ja kirjoitus Väärin haudatusta sotamiehestä on sangen perusteellinen. Verkkouutisena juttu oli jo 2.7. ja taas ihmettelin SA-kuvien sangen vapaasti assosioitua käyttöä kuvituksena verkkosivulla, onneksi painetun lehden kuvitus perustui yhteen hyvään kuvaan. Tällä kertaa HS.fi:n kommenttipalsta keskittyi 50%:sti jutun ja kommenttien oikeinkirjoitusvirheisiin.

Jännät ovat kirjan tiet.

Väärin haudattu sotamies

Kuva: atena.fi

Kas niin, ensimmäinen laajalle yleisölle tähdätty tietokirjani on nyt kirjakaupoissa. Näin sitä ainakin Turun Akateemisessa Kirjakaupassa kansatieteen -osaston ylähyllyllä. Hankala paikka, kun on niin korkealla, mutta samalla rivillä on kyllä jonkun ihme Uno Harvan teoksen uusintapainoskin, eli saattaa olla hyvässä seurassa.

Väärin haudattu sotamies - kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä (Atena 2018, sidottu ja E-kirja) on ensimmäinen sotiin liitettyjä sotatarinoita kokoava suomenkielinen teos. En ole löytänyt viitteitä siitä, että vastaavanlaista kirjaa olisi julkaistu muuallakaan. Kummitustarinakokoelmissa on toki toisinaan alaluku sota-ajan kummitustarinoille, mutta yleensä ne 1) keskittyvät 1900-lukuun eli maailmansotiin ja 2) pitävät sisällään paljon muutakin kuin kummitustarinoita, kuten enneunia ja aavistuksia. Itse pidin kriteerit tarkkoina, eli kokoamissani sotatarinoissa esiintyy kummitus joka nähdään/kuullaan/haistetaan tai muuten aistitaan.

Tarinat on jaettu lukuihin ajoituksen perusteella, alkaen esihistoriasta ja rautakaudesta, sillä joillakin linnavuorilla kummittelee. Samoin rautakautisista kalmistoista, joihin on haudattu ilmeisesti väkivaltaisia tai väkivaltaisesti kuolleita vainajia, kerrotaan yhä kummitustarinoita mutta niiden merkitys on jo muuttunut. Teoksessa on runsaasti "vanhempia tarinoita", jotka lienevät syntyneet 1200–1600 -luvuilla suomalaisten, hämäläisten, venäläisten ja karjalaisten välisten rajasotien aikana. Kertojat eivät anna niille ajoitusta, mutta sinänsä ne ovat hyvin mielenkiintoisia ja niiden juonen tunnistaa myöhemmistä isovihan, Suomen sodan ja vuoden 1918 tapahtumien tarinoista. Vanhimmat ajoitetut tarinat liittyvät Ruotsin ja Venäjän varhaisiin sotiin sekä nuijasotaan.

Kummitustarinoita sota-ajoilta on runsaasti, ja monesti sama tarina on kerrottu lähes joka kylässä ja pitäjässä. Yleisimmistä tarinoista esitän kirjassa muutaman esimerkin ja mainitsen, että tarina tunnetaan monilla paikkakunnilla. Näin tarinoissa on suurta variaatiota eikä lukijan tarvitse lukea kolmeakymmentä toisintoa samasta jutusta. Kummitustarinoissa on omana taustoituksenani tiedot tarinan yleisyydestä (harvinainen/yleinen), ja historiallisesta taustasta. Parissa tapauksessa olen rikkonut kronologista etenemistä asettaakseni samasta paikasta ja tapahtumasta kertovat, mutta eri aikoihin sijoitetut tarinat samaan yhteyteen vertaamista helpottaakseni.

On tiettyjä aihepiirejä, joihin ei sotaisuudesta ja kauhutarinoista huolimatta jostain syystä liity kummituksia. Esimerkiksi kuulun myyttisen suomalaisen sotasankarin Laurukaisen ryssänsaariin yms. surmaamat venäläissotilaat eivät jostain syystä koskaan kummittele. Annan tällaisissa "kummituksetomissa" tapauksissa lyhyen esimerkin yleisestä aihepiiriin liittyvistä tarinasta (esimerkiksi juuteista), koska toisinaan kummitusten puuttuminen on kaikkein merkillisintä. Esimerkiksi pro gradu -aiheeseeni hattujen sotaan (1741–1743) ei liity ainuttakaan kerättyä tai tunnettua kummitustarinaa, vaikka Itä-Suomen kyliä hävitettiin asukkaineen hyvin väkivaltaisesti.

Yhden asian toivon lukijan huomaavan: teoksen viite- ja lähdeluettelosta käy ilmi käyttämäni lähteet, mutta ei läpikäymäni. Turun yliopiston Teutori-kirjastoon kuuluu erinomainen paikallishistoriikkien hylly, jonka kävin läpi niin tarinoita etsiessäni kuin tutkiessani joidenkin kummitustarinoiden taustoja. Esimerkiksi vuoden 1918 tarinoissa käytin taustoittamiseen Sotasurmat-tietokannan lisäksi myös paikallishistorioita ja yleistä vuoden 1918 kirjallisuutta. Osassa tapauksia sama tarina löytyi useista lähteistä, jolloin laitoin sen/ne luotettavan/luotettavat lähteen/lähteet, jonka/jotka lukija saa helposti käsiinsä verkosta, kirjastosta tai kirjakaupasta. Osasta tarinoita löytyi taustatietoa ainoastaan kuntien matkailusivustoilta. Ilmeisesti tällöin lähteenä on käytetty jotakin paikallislehden artikkelia, jonka penkominen esille vuosikerroista olisi vienyt liikaa aikaa. Samoin yritin II maailmansodan tarinoissa etsiä taustaksi kertojan omasta yksiköstään antamien tietojen perusteella sotapäiväkirjan mainintoja, mutta tämä osoittautui harvinaisen niukaksi lähteeksi. Parissa tapauksessa totesin, että tarina on ilmeisesti kokonaan keksitty tai yksityiskohdat ovat muuttuneet niin perusteellisesti, ettei alkuperäistä historiallista tapahtumaa ole löydettävissä.

Kirjan kategoriointi on ollut mielenkiintoista: osa myyjistä sijoittaa sen historiaan ja sotahistoriaan, osa kansatieteeseen ja osa matkailukirjoihin (!). Viimeisimmän kategorian ymmärtää; yritän suusanallisesti ja kontekstitiedoissa selittää tapahtumapaikan mahdollisimman tarkkaan, joten kirjaa voi suositella kesälomalukemisiksi niille, jotka haluavat ajella Suomen halki sota-ajan aaveita metsästämässä. Osa kummituksista vaatii tosin viikonloppuista työntekoa, sillä ne näyttäytyvät vain sunnuntaisin rangaistuksena 3. käskyn eli lepopäivän pyhittämisen rikkomista.

Sain asioita vaihteeksi valmiiksi

Kas niin, yhtä sun töistä pitkään työn alla ollutta on valmistunut.

Ensinnäkin, päivän Turun Sanomissa (18.6.) julkaistiin vuosia kaavailemani juttu Kyyrölässä Karjalankannaksella linnoitustöiden 1939 aikana linnoittajille valmistetusta keramiikasta. Jutun voi lukea tästä linkistä, mikäli on digilehden lukuoikeidet. Verkkolehdessä on enemmän valokuvia kuin paperisessa versiossa.

Saviastiakauppa on palannut Kyyrölään vuonna 1943. Kuva: SA-kuva.fi

Ikuisuusprojekti sota-aikojen suomalaiskummituksista eteni merkittävästi: käsikirjoitus lähti kustantajalle! Nyt odotamme... aina isomman projektin valmistuttua olen päivän pari sekaisin päästäni, nyt täytin tyhjiön lainaamalla Futuraman 2. Tuotantokauden ja katsomalla jaksoja putkeen. Palautuminen työkuntoon onnistui. Kunhan katson vielä yhden jakson.

Kirjoitin myös Varsinais-Suomen Yrittäjät -lehteen jutun aiemmin mainitsemastani tervatehtaasta ja Jalkaväkirykmentti 15 muusta yritystoiminnasta. Juttu julkaistaan näillä näkymin syyskuun numerossa.

Viestipataljoona 33:n historiikkia käsittelevä juttu Viestimies -lehdessä siirrettiin kesän numerosta syksyyn. Kesän numero täyttyi nimittäin kyberturvallisuutta käsittelevistä artikkeleista.

Onnistuin myös ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen saamaan hommia arkeologisilta kaivauksilta. Yksi kohteista on Tornio, joten hyvällä lykyllä tänne ilmestyy heinäkuun puolella valokuvia maihinnousun 1944 päikoilta!

To do -lista:

Karhumäki

AK-47 artikkeli

Artikkeli ruutiaseiden projektiileista ennen takaaladattavia kiväärejä

Vaikka mitä muuta...