Karjalan Viesti 75 vuotta sitten eli 28.2.1943:
 |
| Karjalan Viesti 26.2.1943, sivu 1 |
 |
| Karjalan Viesti 26.2.1943, sivu 2 |
 |
| Karjalan Viesti 26.2.1943, sivu 3 |
 |
| Karjalan Viesti 26.2.1943, sivu 4 |
Päivän nosto: Kenraaliemme jääkäriperinteet (sivu 2)
Itsenäisen Suomen armeija syntyi kohtalokkaana keväänä 1918. Kansan vapaudentahto oli sen sisäinen voima. Mutta todelliseksi valtatekijäksi se kehittyi koulutettujen ja sodassa koeteltujen johtajiena ansiosta. Meillä oli silloin vanhoja upseereita, ensimmäisenä heidän joukossaan kenraali Mannerheim, muodostumassa olevan armeijamme ylipäällikkö ja hänen rinnallaan m. m. nykyiset kenraalit Nenonen, Wetzer ja Wilkama. Ratkaisevasti upseeristomme täydennettiin niillä nuorilla miehillä, jotka ensimmäisen maailmansodan alkuvuosina olivat hakeutuneet Saksaan, saaneet sotilaskoulutuksen Lockstedtin leirillä, järjestäytyneet erilliseksi jääkäripataljoonaksi ja osallistuneet sotatoimiin Saksan itärintamalla Venäjää vastaan vuosina 1916–1917. Nämä Suomen vapauden esitaistelijat, jääkärit, palasivat kotimaahansa 1918. Pääjoukko saapui höyrylaiva Arcturuksella Vaasaan helmikuun 25. päivänä, ja seuraavana päivänä kenraali Mannerheim tarkasti joukon Vaasan torilla.
Tätä kohtausta voidaan pitää uuden armeijamme syntymähetkenä. Mannerheim puhui jääkäreille isänmaan puolesta:
Isänmaa tervehtii teissä parhaita poikiaan. Suomen muodostumassa oleva nuori armeija näkee teissä opettajansa ja tulevat johtajansa. Teitä odottaa suuri ja kunniakas tehtävä: armeijan luominen, joka pystyy tekemään Suomen vapaaksi, suureksi ja mahtavaksi. Olkaa tervetulleet joukkoomme! Eläköön jääkärit!
Jääkärien osuus Suomen ensimmäiseen vapaustaisteluun oli jo sellaisenaan arvaamattoman suuri. Mutta vasta nyt, 25 vuotta myöhemmin, puolustaessamme pitkässä sodassa uudelleen uhattua itsenäisyyttämme, tajuamme selvästi, mitä alkuaan niin seikkailukas ja tarumainen jääkäriliike merkitsi. Se antoi armeijallemme vankan pohjan ja määrätietoisen rakenteen. Nykyhetken näkökulmalta on mielenkiintoista silmäillä niiden jääkärien luetteloa, jotka helmikuun 12 päivänä 1918, kaksi päivää ennen pääjoukon lähtöä Libausta, ylennettiin upseereiksi ja astuivat Suomen armeijan palvelukseen. Jo tämä silmäys ilmaisee selvästi ja vakuuttavasti jääkäriliikkeen historiallista merkitystä. Kuluneina 25 vuotena Jääkäripataljoona 27:stä on tullut puolustusvoimiemme runko. Tällä hetkellä sotilaallinen johtomme on suurimmaksi osaksi entisten jääkärien käsissä.
Vuosien kuluessa kenraali kenraalin jälkeen on noussut jääkärien tuhatlukuisesta joukosta, voidaanpa sanoa, että melkein koko nykyinen jääkärinvoittoinen kenraalikuntamme, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, matkusti Arcturuksella Libausta Vaasaan helmikuussa 1918. Siinä oli Erik A. Heinrichs, ensimmöinen ja toistaiseksi ainoa jääkäri joka (3.10.1941) on ylennety täydeksi kenraaliksi. Siinä oli suojeluskuntien monivuotinen ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Lauri Malmberg. Siinä olivat kenraaliluutnantit Hugo V. Österman, K. L. Oesch ja Edvard F. Hanell. Tuskin uneksi silloinen yliluutnantti Jarl Frithiof Lundqvist, että hänestä kerran oli tuleva Suomen ilmavoimien komentaja, tuskin haaveili silloinen luutnantti Väinö R. Valve, että hän ottaisi käsiinsä Suomen merivoimien ylimmän johdon, ja tuskin aavisti kapteeni Unio B. Sarlin, joka pataljoonan pioneerikomppanian mukana oli osallistunut Schmardenin hyökkäykseen heinäkuussa v. 1916, että hänestä tehtäisiin Suomen armeijan pioneerikomentaja. Kaikki nämä ovat nyttemmin kenraaliluutnantteja. Saman arvoon ovat – niinkuin Lundqvist ja Sarlin tämän sodan aikana – nousseet kapteeni Viljo Einar Tuompo, luutnantti Taavetti Laatikainen, kapteeni Leonard A. M. Grandell ja yliluutnantti Hjalmar Fridolf Siilasvuo. Ainoastaan yksi kenraaliluutnanteistamme ei ole jääkäri, nimittäin Aksel Fredrik Airo, joka Mannerheimin 75-vuotispäivän yhteydessä 1942 korotettiin kenraaliluutnantiksi. Hän on muuten Suomen nuorin kenraali, 45 vuotta täyttänyt.
Jääkäripataljoona 27 toi mukanaan aseita Suomeen, jotka kuljetettiin höyrylaivoilla Mira, Poseidon ja Virgo. Mira ja Poseidon lähtivät Libaun satamasta jo helmikuun 11. päivänä 1918, Virgo 20. päivänä. Niitä seurasi 100 miehen vahvuinen esikomennuskunta silloisen majurin, nykyisen kenraaliluutnantin Harald Öhquistin johdolla. Aselasti käsitti seuraavat määrät: 70 000 kpl. kiväärejä, 22 840 kpl. panoksia, 16 kpl. tykkejä, 70 kpl. Konekivääreitä, 12 325 kpl. käsikranaatteja, 363 kpl. pistooleja ja 16 420 kpl. tykinammuksia sekä lisäksi 6 radioasemaa ja lentokoneen.
Päämajassa, armeijaryhmien, armeijakuntien ja divisioonien esikunnissa ja muissa tärkeissä puolustusvoimien johtoportaissa toimii nykyään jääkärikenraalit. Tuoreimman upseerien virkaikäluettelon mukaan Suomen armeijassa on kolmattakymmentä kenraalimajuria. Ainoastaan viisi heistä ei ole jääkäriä, nimittäin V. V. Svanström ja Harry U. Alftan, molemmat tsaarinvallan aikuisia upseereita ja A. O. Pajari, K. A. Tapola ja N. V. Hersalo, jotka ovat saaneet upseeri- (juttu katkeaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti