maanantai 26. helmikuuta 2018

Karjalan Viesti 24.2.1943

Viikonloppuna oli kiirettä, joten lehdet myöhässä.

Tässä siis Karjalan Viesti 24.2.1943:

Karjalan Viesti 24.2.1943, sivu 1

Karjalan Viesti 24.2.1943, sivu 2

Karjalan Viesti 24.2.1943, sivu 3

Karjalan Viesti 24.2.1943, sivu 4


Päivän nosto, "Taikausko" (sivu 3)


Kaikki ihmiset ovat hiukan taikauskoisia ja luottavat monenlaisiin enteisiin, uniin ja muihin tunnuskuviin. Onneatuottavat esineet, maskotit ja talismanit ovat hyvin suosittuja ja niin hyvin siviilien kuin sotilaidenkin keskuudessa, eikä maailmassa taida olla ainoatakaan lentäjää, jolla koneessaan ei olisi jonkinlaista maskottia. Urheilijat, näyttelijät ja yleensä kaikki, jotka joutuvat julkisesti esiintymäään, pitävät tiukasti kiinni määrätyistä enteistä ja ovat vakuuttuneita menestyksestään, jos vain nuo enteet niin osoittavat.

Me hymyilemme alkukantaisille kansoille ja heidän tärkeällä taikauskolleen, mutta emme muista, että itse olemme jossakin määrin taikauskon orjia. Sehän on niin syvälle juurtunut ihmisiin, että siitä on vaikeata vapautua, eikä sellaisia sielullisia ilmiöitä kuin "aavistuksia" ja "enteitä" voidakaan tyydyttävästi selittää.

Sivistyskansoista ovat eteläeurooppalaiset sekä anglosaksit, englantilaiset ja amerikkalaiset hyvin taikauskoisia, jotka uskovat kaikenlaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin. Englannissa aivan vilisee mustia kissoja, koska niitä pidetään onnentuojina, ja onnettomuutta ne ennustavat vain silloin, jos sattuvat juoksemaan tien poikki vasemmalta oikealle. Kukkivien orapihlajain tuominen huoneeseen merkitsee kuolemantapausta talossa.¨

Etelä-Euroopassa, eritoten Italiassa, on "pahan silmän" valta laajalle levinnyt uskomus. Tämän mukaan saattaa eräillä ihmisillä olla paha silmä, joka tuottaa onnettomuutta, vaikka tällaisen silmän omistaja ei siitä itse tietäisikään eikä haluaisi kenellekään pahaa. On sattunut, että raivostunut kansanjoukko on surmannut tuollaisen pahan silmän kantajan, jotta enemmistä onnettomuuksista vältyttäisiin.

On kyllä myönnettävä, että jonkun ihmisen katse ja hänen pahansuopaiset ajatuksensa voivat toiseen vaikuttaa lamaannuttavasti, jopa onnettomuutta tuottavasti. Varmasti on jokainen sellaista kokenut, ja ehkä havainnut, että määrätyn henkilön oleskelu samassa huoneessa ikäänkuin salpaa kaiken ajatustoiminnan ja huonontaa työkykyä. Joku toinen taas saattaa läsnäolollaan vaikutta aivan päinvastaisesti, ajatus luistaa sujuvasti ja työnteko on helppoa.

Palataksemme enteisiin, niin on joka ihmisellä tässä suhteessa omat merkkinsä. Asianomainen saattaa olla mitä valistunein henkilö, joka taikauskolle ei anna mitään arvoa, mutta silti hän vuorenvankasti luottaa omiin tunnuksiinsa. Ne saattavat olla aivan vähäpätöisiä omassa ruumiissa tapahtuvia ilmiöitä, kuten vasemman silmän tai käden syyhyäminen, nenän kutiseminen jne. mutta kaikilla niillä on aikaisempiin havaintoihin perustuva enteellinen merkitys, joihin täydelleen luotetaan.

Myös numerot ja luvut esittävät taikauskossa huomattavaa osaa. Kuuluisimpia ovat 7 ja 13. Edellinen on jonkinlainen onnenluku, mikä ilmenee jo sanontatavassa "olla seitsemännessä taivaassa". Jo ammoisista ajoista on 7-luku kansojen uskomuksissa ollut tärkeänä tekijänä. Juutalaisilla on seitsenhaarainen kynttilänjalka, antiikin aikana oli seitsemän viisasta, maailman ihmeitä oli seitsemän jne. Luku 13 taas on, kuten tunnettua, onnettomuutta tuottava, mutta tietymätöntä on, mistä nuo viattomat numerot ovat niin huonon maineen saaneet. Tarinan mukaan pitäisi sen alkuna olle herran ehtoollinen ennen Jeesuksen kuolemaa, jolloin pöydässä oli 13 henkeä: Jeesus ynnä 12 opetuslasta.

Varsinkin uskonnon historiassa taikausko onkin esittänyt suurta osaa. Katolinen kirkko semminkin puhimystenpalvonnassaan on suuresti edistänyt taikauskon leviämistä ja säilyttämistä. Möihän kirkko ennen tai muuten suosi kaikenlaisia esineitä, joilla oli ihmeitätekevä vaikutus.

Tällaisessa taikakalussa uskotaan piilevän salaperäisen mahdin, jota käytetään senmukaiseen tarkoitukseen. Amuletti on taikakalu, jota käytetään suojakeinona onnettomuutta vastaan, kun taas talismi on onnetuottava esine.

Taikauskon piiriin kuuluu myös ennustustaito, joka sekin on peräisin muinaisilta ajoilta, mutta johon silti vieläkin uskotaan. Menneinä aikoina ennustettiin taivaankappaleiden liikkeestä, ilmasta tai tuulesta. Myös muustakin luonnosta, kuten puiden suhinasta, lintujen lennosta, ja uhrieläinten sisälmyksistä on ennustettu. Meillä Suomessa povarit ennustavat, tai oikeammin ennustivat, kahvinporosta ja munasta, mutta nykyisen pulan aikana on tyydyttävä pelikortteihin tai kädestä ennustamiseen.

Niinikään on kaikkina aikoina myös unista ennustettu, puhumattakaan siitä, että suurin osa ihmiskuntaa uskoo uniin ja niiden enteelliseen merkitykseen. Monista teorioista huolimatta ei näet unien olemusta ole vieläkään kyetty täysin pätevästä ja tieteellisesti selittämään.

Taikausko häviää maailmasta vasta sitten, kun tiede kykenee täysin voittamaan perintätapaiset käsitykset ja haaveelliset luonnonselitykset ja kun ihmiset itse ovat siksi valistuneita, että voivat vapautua ennakkoluulojen kahleista. Mutta toiselta puolen ei taistelua taikauskoa vastaan ole johdettava yksimieliseen materialistiseen dogmatiikkaan, sillä kuten Goethe sanoo "taivaan ja maan välillä on paljon, jota filosofiamme ei ole edes uneksinutkaan".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti