Far Cry 2

Olen sitä sukupolvea pelaajia, joille Command & Conquer: Red Alert oli maailman suurin ja jännittävin ihme. Eihän siinä pohjimmiltaan hienoja välianimaatioita lukuun ottamatta ollut suuria ihmeitä: liittoutuneet voittavat jos on vettä ja saa rakennettua risteilijöitä, Neuvostoliitto jos saa rakennettua "lisää mammuttitankkeja".

Sodan mallintaminen peleissä on vaikeaa. Steel Panthersit ja muut vuorotoimintopohjaiset lienevät niitä parhaimpia, koska tekoäly voi keskittää itsensä kokonaan joukkojen siirtoihin ja strategian suunnitteluun: reaaliaikaisissa strategioissa tekoäly voi koota suurenkin armeijan mutta lähettää sen pelaajaa vastaan jonona, ei leveänä rintamana. Shogun: Total War oli tähän virkistävä poikkeus, siinä oli aidosti älykäs tekoäly joka osasi jallittaa pelaajaa 6–0, mutta ensimmäisen pelin jälkeen tekoäly taantui pelisarjassa idiootiksi. Edelleen naurattaa Medieval Total Warin suunnaton taistelu mongoleja vastaan, jossa nämä tuhosivat kaikki kaupunkini muurit piiritysaseilla mutta tekoälyn bugin vuoksi joukot eivät hyökänneet. Koska arvelin, että tekoäly reagoisi kaikkiin liikkeisiini en liikuttanut ainuttakaan yksikköä ja vartin odottelun jälkeen aika päättyi ja peli katsoi minun voittaneen taistelun.

Entä jos haluaa yhtenä sotilaana kentälle? FSP:n (First Person Shooter) moottoreilla on käyty läpi itärintamat, länsirintamat, Italia, Afrikka ja I ja II maailmansota. Yleensä lopputuloksena on täysin veretön saksalaislahtaussimulaattori, jossa ei ole otettu suuria loikkia Wolfenstein 3D:stä. Nykygenre seuraa Medal of Honoria, jossa parasta oli maihinnousu Omaha Beachilla. Jos toimintaa ei ole skriptattu etukäteen, on lopputulos yleensä tasapaksua pullaa jossa lähinnä vertailee eri aseiden tehoa ja odottaa välianimaatioita.

Far Cry 2

Far Cry 2 on erikoisen peliperheen (josta olen pelannut läpi osat 1–3) paras ja hienoin edustaja. Sinänsä monella tavalla oivaltavan ja hienon ykkösen pilasivat typerät mutantit ja kolmonen puutui puolivälin jälkeen. Tämä on pelisarjan osa, josta pelaajat ovat jostain syystä valittaneet ehkä eniten, mutta mielestäni juuri niistä elementeistä jotka tekevät sen realistiseksi sotapeliksi.

Pelaaja on palkkasoturi, joka on päätynyt räjähtämispisteessä olevaan tuntemattomaan Afrikan maahan. Peliin saa tunnelmaa, jos sitä ennen katsoo hienon elokuvan Lord of War. Tässäkin nimittäin jahdataan asekauppiasta, Shakaalia eli Jackalia. Heti pelin alussa pelaaja kohtaa tämän sangen mystisen hahmon saatuaan malariakohtauksen ja täristessään hotellissa.

Pelin alussa pelaajan on alettava tehdä mainetta, hankittava malarialääkettä ja koetettava saada parempia aseita. Vastustajana olevat U.F.L.L.:n ja APR:n (pelin aikana ei ovelasti selviä tarkalleen, että mistä hitosta muusta paitsi vallasta nuo kaksi akronyymiä kamppailevat) palkkasotilaat nimittäin pudottavat romuja aseita, jotka jumittavat. Pelaaja voi ostaa tehtävistä palkaksi saamillaan raakatimanteilla asekauppiaalta varastoon tuliteriä aseita, mutta nekin kuluvat käytössä.

APR:n komentajia.

U.F.L.L.:n propagandajuliste.

Juuri aseissa Far Cry 2 loistaa. Hyvät peruselementit eli vain muutama mukana kulkeva ase, sangen maltillinen mukana kulkeva ammusmäärä, lataaminen ja lataushäiriöt ovat vain yksi elementti. Shakaali ja muut asekauppiaat ovat kuljettaneet pelin tuntemattomaan Afrikan maahan valtavan määrän kirjavaa aseistusta, joka on toiminnaltaan uskottavaa. Niiden alkuperä selviää suorittamalla toimittaja Reuben Oluwagembin antamaa sivutehtävää, jossa kerätään tämän Shakaalin kanssa tekemien haastatteluiden nauhat. Valitettavan bugin vuoksi uusissa versioissa nauhat hyytyvät numero 7:n jälkeen, mutta ne voi käydä kuuntelemassa Far Cry Wikipediasta. Esimerkiksi tämä, nauha numero 3 on ajankohtaisuutensakin vuoksi pelottava:

"Where do you get the weapons?"

It's a romantic notion that they all came out of the Soviet Union after the collapse, that was a win fall back in '89, maybe from '91...but that's all over. I move weapons, I profit from circulation; you get a ceasefire in Liberia, both sides disarmed, you think they slide two thousand tons of guns? No. They sell them to me. I resell them where ever the next war is starting.

"Those are Soviet Guns from 1999?"

Hm...well that's about half. The rest mostly come from old European armies. After they abandon their colonies in the '60s and '70s, you know, French guns, Dutch, Belgian...

"So some of these guns are very old? They have been sold, bought, and sold repeatedly?"

*laughs* They aren't bio-degradable. Only the dead are bio-degradable.

Pelaaja oppii nopeasti, että aseista parhaita ovat neuvostoliittolaiset: Dragunov, Kalashnikov ja PKM. Pelin lopussa saa länsimaisten asefirmojen valmistamia aseita, mutta nämä eivät yksinkertaisesti ole yhtä kenttäkelpoisia kuin itävastineensa. Juuri tämä tärkeä elementti rikottiin Far Cry 3:ssa. Sen mukana kulkevassa "ensyklopediassa" mainitaan, että pelialueen Kalashnikovit ja muut itäaseet ovat "halpoja kiinalaisia kopioita" ja pelattavuudessa suositaan länsimaisia aseita.

Onkin huomionarvoista, että asefirmat lobbaavat ankarasti pelifirmoille: jos niiden virtuaaliversio aseesta on mukana pelissä, on todennäköistä että pelaaja ostaessaan oikean aseen hankkii samanlaisen, etenkin jos saa virtuaaliversiosta "hyviä kokemuksia". Far Cry 2:ssa tätä "kompromissia" ei ole tehty. Kalashnikov ei juurikaan jumita ja puoliautomaatti-Dragunov hakkaa tarkka-ammunnassa länsimaisen komposiittimuoveista kasatun pikkuserkkunsa.

Harvinaisen hyvä sihti taistelutilanteen aikana. Tätä tilannetta kestää vain 1/4 sekunnin ajan.

Taistelut hoituvat mallikelpoisesti eli pelaajan kannalta hankalasti. Pelitilannetta, jossa voi rauhassa ampua tarkka-ammunnalla kokonaisen joukkueen vihollisia ei juuri synny. Ensimmäisen laukauksen jälkeen on sekunnin kahden paniikki, ja sitten viholliset maastoutuvat ja käyttävät taitavasti suojaa hyväkseen. Vihollinen käyttää myös "spray and pray" tulitusta, jossa pelaaja oppii nopeasti vaihtamaan tuliasemaa kun lyijyä lentää ikävän lähelle. Taistelun realistisuutta lisää se, että energian pudotessa viimeiselle tasolleen on pelaajan tehtävä kenttäkirurgiaa itselleen: tämä tarkoittaa karmivimmillaan luodin kiskomista omasta lihasta hampaillaan tai Rambosta tuttua kalterointia. Jos energia tippuu nollaan, tulee pelastava enkeli: kerran taistelun aikana voi saada avukseen "buddyn", toisen palkkasoturin joka kiskoo pelaajan ylös, antaa tälle pikaista kenttäpaikkausta ja antaa tulitukea sen aikaa, että pelaaja saa hoidettua itsensä kuntoon. Sen jälkeen on käytävä turvatalossa tai saatettava tehtävä loppuun, että buddy olisi uudestaan pelastusvalmiudessa.

Pelissä hyödynnetään myös ilahduttavan hyvin tulielementtiä, jota jo Sun Tzu korosti. Kuivalla savannilla polttopulloilla pystyy estämään tehokkaasti vihollisen koukkaukset sytyttämällä yhden suunnan ruohokentän tuleen tai huuhtomaan nämä esille piilopaikoista tuulen suuntaan (!!!) etenevää liekkimerta käyttäen. Kännykällä räjäytettävillä IED:llä pystyy hallitsemaan taistelukenttää yksinäänkin tehokkaasti. Koska viholliset haavoittuvat ja nämä pyrkivät pelastamaan omansa, voi käyttää tarkka-ampujien julminta ja tehokkainta taktiikkaa: haavoita yhtä avoimella paikalla jalkaan ja jää vaanimaan liikuntakyvyttömän vihollisen pelastajia.

Sotapeliksi Far Cry 2 on sangen veretön ja toisinaan elementit saattavat käyttäytyä vähintään kummallisesti.

Far Cry "kolomosesta" poistettiin kakkosen malariakohtaukset. Niiden liittäminen kolmoseenkin olisi tietysti ollut vanhan tempun toistoa, mutta tilalle tuodut huumehouruiset kohtaukset eivät olleet varsinainen pelillinen parannus. Kakkosessa lääkkeet tuovat peliin humanitaarisen ulottuvuuden: siviilit. Pelaaja voi auttaa vastarintaliikettä kuljettamalla turvataloihin matkustusasiakirjoja ja passeja saaden vastineeksi palveluksesta kipeästi kaipaamiaan malarialääkkeitä. Juuri tämä elementti tuo peliin uskomatonta syvyyttä: sodan keskellä siviilit ovat valmiita luopumaan elintärkeistä lääkkeistäänkin päästäkseen sodalta turvaan. Malariakohtaukset ovat siis muutakin kuin satunnainen pelielementti - ne kantavat tarinaa.

Siviilit luopuvat viimeisistä lääkkeistäänkin päästäkseen turvaan sodalta.

Toinen Far Cry 2:n jurnuttamisen aihe ovat jatkuvat taistelut ja pitkä matka tehtävän kohteelle. Koska palkkasoturimme tehtävät ovat salaisia, eivät taistelevien puolueiden johtajat voi kertoa edes omilleen pelaajan liikkumisesta. Tämä tekee sodasta kirjaimellisesti sodan kaikkia vastaan. Monet valittivat sitä, että joutuvat 1–5 tulitaisteluun ennen perillepääsyä, mutta mielestäni tämä on hyvä oivallus. Teitä pitkin pääsee vikkelään autolla, mutta hintana on törmääminen partioihin ja tiesulkuihin. Juuri tämä tekee pelistä todella realistisen: oikeastikaan ei voi olettaa pääsevänsä etenemään rintamalla kilometrikaupalla kohteelle törmäämättä viholliseen. Erilaiset pienet tukikohdat ja tiesulut sekä näiden välejä partioivat teknikaalit ovat mitä hienoin lisä. Eiväthän kaukopartiotkaan marssineet tuosta vaan kohteilleen vaan joutuivat kissa ja hiiri -leikkiin – tai pikemminkin välttämään siihen joutumista. Pelaajan on suunniteltava reittinsä ja myös täydennyspaikat, ennen kuin pääsee tehtävään käsiksi.

Pelissä on toki omat ongelmansa. Toisinaan tekoäly suuntaa joukkonsa joko liian tehokkaasti ollakseen uskottava tai liian typerästi ollakseen tekoäly, mutta tämä on satunnaista. Vaikeammilla vaikeusasteilla ainoastaan "headshot" kiikarikiväärillä tai valtava räjähdys surmaa vihollisen välittömästi. Suuri osa aseista muuttuukin hernepyssyiksi joilla on ammuttava riittävän monta kertaa, ei riittävän tarkkaan. Kiehtovan nauhanetsintätehtävän buin mainitsinkin jo, ja toisinaan pelissä etsittävien raakatimanttisalkkujen löytämiseksi on turvauduttava yli kaiken inhoamaani tasoloikkimiseen.

Hienona pelillisenä oivalluksena klassinen suuri pomotaistelu puuttuu. Ykkösessä tämä oli kliseinen ja kolmosessa peli hyytyykin puoliväliin ensimmäisen pomotaistelun jälkeen. Far Cry 2 kertoo pikemminkin hienosti käsikirjoitetun sotatarinan kuin tarjoaa puuduttavan sankariseikkailun. Tehtävät ja tuhottavat kohteetkin ovat pelissä vähintään kohtuullisesti taustoitettuja (paitsi linkkitorneista saatavissa salamurhatehtävissä). Yhtenä tehtävänä on esimerkiksi tuhota tankillinen anestesteettista ainetta, jotta vastustajan haavoittuneiden selviytyminen kirurgiasta huononisi.

Summa Summarum: Far Cry 2 on FPS:n aatelia ja sotapelinä niitä realistisimpia ja moniulotteisimpia. Jos terroristien, Wermachtin ja SS:n putkijuoksulahtauspelit kyllästyttävät, suosittelen tätä kohta kymmenen vuotta vanhaa peliä.

Lopuksi nauha viisi, "the why of it":

"Why Africa? People need weapons all over the world. Why here? Why my home?" 

Everybody's place is some home, pal, but it doesn't stop people from going to war. I don't start wars, I didn't start this one; it seems like it's your fellow Africans want each other dead. Besides, why should I give a shit about your home? Why should anyone? You want me to go somewhere else...so that it's someone's home that you don't give a shit about? 

"What if it was your home?" 

War is my home.