sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kadonnutta teknologiaa: luutnantti, kemisti, diplomi-insinööri Aarne Arannon erikoinen tervatehdas

Yksi minua eniten kiehtova piirre sota-ajassa on teknologian kehitys ja etenkin puutteessa tehdyt innovaatiot (käytettäköön tuota kirosanaa). Olen vahvasti sitä mieltä, että tätä teknologiaa tutkimalla pääsisimme perille halvoista ja tehokkaista tekniikoista, jotka olemme unohtaneet. Niillä olisi vientiä etenkin kehitysmaihin, missä yksinkertainen parannus puuta säästävämmäksi liedeksi voi parantaa kymmenien miljoonien ihmisten elämää.

Tämän päivän aihe löytyy jatkosodan aikaisen II Armeijakunnan linnoitusosaston kirjeenvaihdosta. Syyskuussa 1942 everstiluutnantti I. E. Rytkönen teki tarkastusmatkan Kannaksen Ryhmän alueelle, mistä alla selostus:

Ote ev. luutn. I. E. Rytkösen kertomuksesta tarkastusmatkasta Kan. R. alueella 3.–7.9.1942


7.9.1942 tarkastin JR 15:n tervatehtaan, joka oli sangen mielenkiintoinen laitos. Tehtaan oli rakentanyt rykmentissä jalkaväen luutnanttina palveleva kemisti, diplomi-insinööri Aarno Aranto, jonka keksintöä on myös tervan ja sen sivutuotteiden valmistussysteemi.

Raaka-aineena käytetään miltei yksinomaan tervaskantoja, joita ympäristön metsät ovat täynnä. Työvoimana on tällä erää 1 + 9 miestä.*

Tervauuni on 3 m³ säiliö, joka on muurattu tiilirakenteeseen ja johon on järjestetty tarkoituksenmukaisesti tulikanava, jotta palaminen tapahtuu tasaisesti. Tästä johtaa isompi putki valmiin tervan kokoamisastioihin, kun taas tärpätti johdetaan ohuempaa putkea pitkin jäähdytysaltaaseen, jolloin myös tärpättikaasut osittain tiivistyvät ja siten saadaan tarkemmin talteen. Kaikki ylijäämäkaasut johdetaan kolmatta putkea pitkin takaisin tulipesään, jolloin säästetään miltei puolet polttopuita. Koko uunin toiminta tapahtuu automaattisesti kaasun voimalla.

Tehdas on nyt toiminut noin kaksi kuukautta ja sinä aikana valmistanut n. 3000 kg tervaa, n. 1000 kg tärpättiä ja n. 300 hl pajahiiltä. Lisäksi tehtaaseen on perustettu huopapaperitehdas, jossa tavallisesta Porin paperista tehdään tervapaperia. Paperi kulkee puurullien varassa käsinväännettävän puristimen kautta terva-altaasta kuivatustelineille. Heti tervaantumisen jälkeen sille siroitetaan sen yläpuolella olevasta säiliöstä kuivaa, hienoa hiekkaa. Valmistuskyky on n. 500 metriä päivässä, mikäli tervaa riittää.

Mutta tehtaassa myös jalostetaan tervaa erikoisuuneissa. Tärpättiä puhdistetaan eri tarkoituksiin, nyt sitä käytetään niukkojen valaistusainevarastojen täydentämiseen. Lisäksi valmistetaan tervasta öljyä, muun muassa vaseliinia sekä erilaatuisia kone- ja aseenhoitoöljyjä. 70% käytetystä tervamäärästä saadaan öljyiksi. Tästä on noin 10% kiinteätä rasvaa (vaseliinia), 60 % erivahvuisia voiteluöljyjä, joukossa erittäin hyvälaatuista koneöljyä sekä loppu pikiöljyä, jota voidaan käyttää esimerkiksi vernissan asemasta. Myös jäte - n.s. tervan vesi, talteenotetaan ja käytetään sitä puun kyllästämiseen ja maalaukseen. Sitä on saatu n. 6000–10 000 litraa.

Tehtaan nykyinen kuukausituotanto on siis n.  1500 kg tervaa, n. 500 kg tärpättiä, n. 4000–5000 litraa jätevettä. Sitä voidaan kohottaa ja rakenne on erittäin yksinkertainen ja halpa.

Olen selostanut tätä tehdesta näin tarkasti, koska sillä mielestäni voisi olla yleisempääkin merkitystä, nimenomaan voiteluöljy- ja rasvatuotannon kannalta. Mainittakoon, että JR 15 saa muun muassa kaiken tarvitsemansa saapasrasvan tehtaasta, jotapaitsi myöskin saippuaa on ryhdytty valmistamaan. Se on vielä kokeiluasteella, mutta tuntuu kuin pienellä eläinrasvasekoituksella saataisiin erinomainen saippua. Nyt valmistunut saippua on hyvää, mutta hieman pehmeää.

Mielestäni tehtaan laajentaminen (lisäuuni tai -uuneja sekä lisätyövoimaa kantojen hankintaan ja pilkkomiseen) sietää harkita. Koska ala on uusi ja sillä on vähän asiantuntijoita - ja tehtaan valmistusmenetelmät ovat ins. Arannon keksintöä, olisi hänet palkattava kokonaan tälle alalle - esim. linnoitusosaston toimesta. Kaikkien tehtaan tuotteitten kysyntä on miltei rajaton nykyisissä olosuhteissa.

Ev. luutn. E. I. Rytkönen

*selvennös: yksi aliupseeri ja 9 sotamiestä tai korpraalia


Lähde: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-4444/1 [2] I/III. II Armeijakunta. Esikunnan linnoitusosasto. Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1942. Maaselän Ryhmän esikunnan kirje n:o 2762/V/7d/sal. Liite kirjeeseen.

Eli yhden upseerin yksikseen kehittämä tehdas tuotti kokonaiselle jalkaväkirykmentille (yli 3000 miestä!) valtavan määrän tuikitarpeellisia materiaaleja. Hukkaprosentti oli hyvin pieni ja sivutuotteillekin löytyi käyttöä. Melkoinen diplomi-insinööri! Valitettavasti Aarno Arannosta ei löydy sen kummemmin tietoja

Land of Mine

Land of Mine - tanskalaista laatua




Miten ihmeessä tanskalaiset tekevät sen? Sanotaan heti kärkeen, että Tanskan rannikon II MS jälkeisestä miinanraivauksesta kertova Land of Mine (2015) on erinomainen elokuva kaikin puolin. Katsoin elokuvan kotikatsomossa DVD:nä ja olin varautunut hyvään elokuvaan. Sainkin loistavan!

Kaiken kaikkiaan elokuvan kaari on seuraava: liittoutuneiden maihinnousun varalta Tanskan rannikolle on laskettu miljoonia miinoja (elokuvassa mainitaan 2,2 miljoonaa miinaa, mikä on uskottava luku). Keväällä 1945 sota on loppunut ja miinoja raivaamaan komennetaan ryhmä sotavangeiksi saatuja sotilaita. Tai eivät ne mitään sotilaita olleet vaan pelkkiä teini-ikäisiä pakko-otettuja sodan uhreja, vielä lapsia. Elokuvassa tanskalaiskersantti Rasmussen (josta käytetään elokuvassa myös aivan oikein virkanimitystä vääpeli, huom!) saa komennettavakseen ryhmän saksalaisia nuoria ja tehtävän raivata kaistale rantaa kymmenistä tuhansista miinoista. Draaman kaari syntyy Rasmussenin, joka elokuvan alussa pahoinpitelee ohikulkevan sotavangin, kiintyessä poikiin. 

Elokuvan jännitys ei synny toimintaelokuvien tyyliin siitä jännityksestä, että koska ja miten räjähtää vaan Rasmussenin ja hänen komennossaan olevien poikien suhteen syvenemisestä ja inhimillistymisestä. Katsoja on hyvin nopeasti poikien, saksalaisten II maailmansodan "pahisten" puolella. Monessa kohtaa katsoja järkyttyy siitä, että miten pojat tappaa viime kädessä ihminen päätöksineen, ei niinkään hiekan alla odottava miina. Elokuva ei myöskään mässäile verellä mutta ei peittele sitä mitä tapahtuu, kun kaverille käy onnettomuus miinaa purkaessa. Eloonjääneiden psyykkeeseen tulleet vammat välitetään valkokankaalle onnistuneesti.

Kuvaustyö on komeaa ja Tanskan rannat pirullisine piilolaisineen on talletettu filmille upeasti. Näyttelijätyö on samoin onnistunutta ja henkilöhahmot ovat hyvin uskottavia. Sotahistoriallisesti elokuva on hyvin tehty ja miinanraivaustyö on aidon näköistä. Kuinka moni on nähnyt sotadraamana onnistuneen mutta pioneerityötä mitä epäonnistuneimmin kuvanneen The Hurt Lockerin?

Hieman miinoista II maailmansodassa


Mainittakoon, että periaatteessa sotavankeja ei aiempien sopimusten perusteella saanut käyttää II Maailmansodassa miinanraivaukseen. Tämän kielsi muistaakseni Geneven sopimuksen kohta "sotavankeja ei saa käyttää vaaralliseen työhön", mutta koska miinoja ei erikseen määritelty eivät esimerkiksi Liittoutuneet piitanneet tästä tuon taivaallista. Tavallista oli, että saksalaiset sotavangit raivasivat rakentamansa miinakentän ja sen jälkeen heidät marssitettiin rinta rinnan sen yli paikallisväestön nähden. Rangaistuksen luonteen ohella siviilit saivat nähdä, että alue on todellakin turvallinen mutta kuinkahan moni pikkulapsi sai 1944–1945 nähdä saksalaissotilaan silpoutuvan kuoliaaksi tällaisessa näytöksessä? Sotavankien käyttö miinanraivauksessa kiellettiin vasta, kun Keski-Euroopan kentät saatiin raivattua eli kun se oli sodan voittaneille käytännöllisintä...

Suomalaisetkin käyttivät sotavankeja miinanraivauksessa sota-aikana. Esimerkiksi raivattaessa Hangon aluetta miinoista 1941–1942 käytettiin raivaustyössä sotavankeja, jotka olivat olleet mukana miinakenttien rakennuksessa. Muistaakseni nämä suostuivat tehtävään mielellään, sillä heille maksettiin siitä hyvin. He myös tunsivat miinoitussysteemit erinomaisesti ja toimivat suomalaisia pioneereja tehokkaammin tehtävässä. Sotavankien tappioista ei ole mainintoja. Juridisesti vapaaehtoisesti raivaustyöhön lähtevä sotavanki on hyvin ongelmallinen. Mistä tiedetään, onko hänet sittenkin pakotettu tehtävään?

Raaempi vaihe Suomessa oli poliittisten vankien käyttö miinanraivauksessa. Muistaakseni suomalaisvartijat kieltäytyivät lähettämästä kuorma-autossa tullutta vankilastia "miinanpolkemistehtävään". Itse suhtaudun kertomukseen epäillen, yritän vielä selvittää sen todenperäisyyttä.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Toinenkin Viestipataljoonan historiikki: VP 30:n historiikki julkaistu!

Tehdessäni Viestipataljoona 33:n historiikkia minuun otti yhteyttä kesällä 2016 Martti Susitaival Kaakkois-Suomen Viestikillasta. Heillä oli työn alla Rukajärven suunnalla jatkosodassa toimineen Viestipataljoona 30:n historiikki ja vaihdoimme puhelimitse ja sähköpostin välityksellä tietoja. 

Ehkäpä parhaimpana apuna minulla oli antaa Uudessa Aurassa kesällä 1941 julkaistu TK-miehen kirjoitus. Liedon museon blogiin Pikkumuseon haasteet kirjoittamassani tekstissä pidin sitä mahdollisesti VP 33:sta kertovana, mutta myöhempi tarkempi vertailu osoitti, että kyseessä olikin Viestipataljoona 30. Enpä siis turhaan kuvannut tuota Raision sanomalehtiarkistossa, etenkään kun teksti on kokonaisuudessaan mukana kirjan lopussa liitteenä.

Viestisotaa Rukajärvellä


Kirjan kansi. Kuva: Martti Susitaival

Kirja Viestisotaa Rukajärvellä - 14. Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941–1944 käsittelee nimensä mukaisesti jatkosodan aikaista Rukajärven aluetta ja viestitoimintaa alueella. Alueellahan taisteli pääasiassa 14. Divisioona, komentajana eversti Erkki Raappana (myöh. kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari ja "korpikenraali"). Kirja ei siis ole täysin puhdas VP 30:n historiikki, sillä mukana on myös jalkaväkirykmenttien ja muiden osastojen viestiosastojen toimintaa.

Teos julkaistiin huhtikuussa 2017 Mikkelin Upseerikerholla. Kirjasta on otettu, kuten VP 33:n historiikistakin, 500 kappaleen painos. Tässä tarkemmat speksit:

Viestisotaa Rukajärvellä - 14. Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941–1944
Susitaival, Martti & Teittinen, Tapio
2017
Kaakkois-Suomen Viestikillan julkaisuja n:o 2
Pieksänprint Oy, Pieksämäki
ISBN 978-952-93-8575-1

Kovakantinen, sidottu, 251 sivua. Läöhdeviitteistetty (508 viitettä)

Hinta ja saanti: ei vielä tiedossa.

Julkaisutilaisuus Mikkelin upseerikerholla. Kuva: Martti Susitaival


Sain oman kappaleeni postitse melkein heti kirjan julkaisun jälkeen. En ole kirjaa kokonaan lukenut mutta selaillut ahkerasti, mutta voin alustavasti antaa tässä arviota. Pohjana luonnollisesti vertailu omaan historiikkiini.

14. Divisioonan parissa työskentelevillä on se onni, että sen mukana liikkui ahkeria ja taitavia TK-kuvaajia. Valtaosa kirjan kuvituksesta onkin SA-kuvia, jotka virkistävänä vaihteluna on aidosti otettu siitä yksiköstä ja niistä miehistä, joita kirjassakin esiintyy. Välistä kirjoihin on valittu kuvituksena täysin sattumanvaraisia valokuvia tyyliin "Isäni palveli ilmavoimissa talvisodassa, tässä täytteeksi valokuva Boforsin ilmatorjuntatykistä Suursaaren edustalla jatkosodan aikana", mutta tässä ei onneksi ole lähdetty sille linjalle. Yksityisarkistoista on mukana vain muutama kuva. Oman kirjani linja oli pakosta päinvastainen: SA-kuvia ei ollut (parissa mahdollisesti esiintyy 1. Divisioonan viestimiehiä, mutta en ole varma), joten minun oli käytettävä yksinomaan yksityisarkistojen kuvia, mikä näkyy etenkin vuoden 1944 kuvituksessa.

VP 30:n komentajan kämppä Rukajärven suunnalla 6.2.1942. Kuva: SA-kuva.fi


Kirjassa on mukana runsaasti karttoja ja piirroksia, etenkin Jatkosodan historia -sarjasta. Itse en niitä mahdollisten tekijänoikeusrikkomusten perusteella uskaltanut ottaa vaan käytin mieluummin vanhoja karttoja, joihin kysyin vielä Maanmittauslaitokselta puhelimitse luvan. Sopivan rajauksen karttaan saatuani ja mittakaavan ränklättyäni liitin karttaan numeroilla olennaiset paikannimet sekä tekstiselosteeseen paikannimet. En usko, että Jatkosodan historian karttojen käytöstä oikeasti syntyy mitään ongelmia, sillä niitä liikkuu suoraan kopioituna 2/3 jatkosotajulkaisuista ja taisivat itsekin ottaa karttansa 1980-luvulla suoraan Suomen sota 1941–1945 sarjasta.

"Viestimiehen päätä ei korkeus huimaa. Ontajärvi, Rukajärvi 1942.03.23". Kuva: SA-kuva.fi


Erilaisten teknisten piirrosten kanssa Kaakkois-Suomen Viestikillalla on käynyt onni, sillä ne ovat usein hyvin selkeitä ja informoituja. 1. Divisioona taisi lopettaa puhelinkaavioiden teon hyvin nopeasti vanhan rajan ylitettyään kesällä 1941, asemasodan ajalta niitä on laadittu lähinnä rintamavastuun vaihtuessa vastaanotetuista yhteyksistä. Samoin linjakartat ja peitepiirrokset ovat suhteellisen helpot ymmärtää: harva 1. Divisioonan laatima peitepiirros on yhtä selkeä. Osasyynä tähän tosin oli se, että 1. Divisioonan piti rakentaa yhteyksiä kirjaimellisesti erämaassa, jossa karttalehdellä saattoi olla vain lampi, järvi ja pieni metsänvartijan tönö keskellä ei-mitään.

Kirjan lähdeaineisto on pääasiassa Rukajärven suunnan yhdistyksen arkistoista, missä heillä on mittavat aineistot. Annoin taannoin eräästä yhdistyksen aineistojen ja SA-kuvien pohjalta tehdystä kirjasta, nimittäin Esa Sirénin Sodan kuvista, ankaraa palautetta Agricolan sivustolla. Suorat haastattelutiedot on liitetty kirjaan omina, harmaalla pohjalla olevilla tietoikkunoilla tai kursivoituina lainauksina.

Etenemisjärjestys on kronologinen ja hyvin luettelomainen. Minulla oli samanlaisia ongelmia VP 33:n kanssa, mutta minä yritin purkaa luettelomaisen tiedon kaunokirjallisempaan asuun kun taas Viestisotaa Rukajärvellä esittää tiedot huomattavasti luettelomaisemmin. Tulos on monotoninen mutta kylläkin hyvin selkeä ja tukena on alkuperäisistä asiakirjoista sekä julkaisuista otettuja luetteloita ja taulukoita. Ratkaisu on siis perusteltu, ja kirjaa voi näin käyttää hyvin tukena muuta Rukajärven suunnan ja etenkin 14. Divisioonan toimintaa tutkiessaan.

Viestipataljoona 33:n ja Viestipataljoona 30:n historiikit poikkeavat monessa suhteessa keskenään. Viestisotaa Rukajärvellä - 14. Divisioonan viestitoiminta jatkosodan aikana 1941–1944 on siinä mielessä "parempi" historiikki, että mukana on paremmat kartat, leipätekstiä tukevia taulukoita sekä lähdeaineisto oli joissakin suhteissa parempi kuin VP 33:ssa, esimerkiksi pohjapiirroksia ja ennen kaikkea kattavia kalustoluetteloita on ollut käytössä. Kirjassa on liitteenä myös miehistöluettelo, jonka itse jätin liikekannallepanoa lukuun ottamatta pois VP 33:n historiikista. Syynä olivat yksityisyyspyynnöt sekä luettelon huono laatu. Vaikka sain listattua yli tuhat pataljoonassa palvellutta, tiesin silti että listassa oli puutteita ja valtaosa vuosina 1942–1944 pataljoonaan tulleista siirrettiin hyvin nopeasti jalkaväkirykmenttien viestiosastoihin.

Historiikissa on myös muitakin alueen viestiyksiköitä kuin VP 30, itse rajasin tarkoituksella jalkaväkirykmenttien ja tykistön viestiosastot pois. Osin syynä oli se, että 1. Divisioona oli reservidivisioona ja sen jalkaväkiosastoja ja muita osia alistettiin jatkuvasti muille ja vastaavasti 1. Divisioona sai jatkuvasti alistukseen muualta osastoja. Yhtenäisen viestitoiminnan luominen oli työn ja tuskan takana ja VP 33:n sekä 1. Divisioonan viestikomentaja kapteeni Armo Karkaus joutui tekemään hyvin poikkeuksellisia, mutta erinomaisen toimivia ratkaisuja. Ero pohjoisessa itsenäisesti toimivaan 14. Divisioonaan, joka oli suoraan Päämajan alainen, on suuri.

VP 30:n teos on suunnattu ensisijaisesti viestialan ammattilaisille, mutta historiikissa julkaistut veteraanien muistelut kiinnostanevat rivilukijaakin. Painopiste on nimenomaan viestitoiminnassa. Itse yritin parhaani mukaan saada rinnalle yksityiskirjeenvaihdosta, päiväkirjoista ja valistusupseerin kirjeenvaihdosta sotilaiden ajatuksia yksiköstä, sodasta ja viestitoiminnasta. Vaikuttaa siltä, ettei valistusupseerien raportteja mielialasta ole käytetty teokseen. Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteen kansiot on lueteltu vain tulonumeroilla  lähdeluettelossa, itse pyrin liittämään mukaan aiheen (komentotoimiston salainen kirjeenvaihto, komento- ja valistustoimiston yleinen ja salainen kirjeenvaihto jne.), aikarajan ja muita tietoja kansiosta. Lähdeluettelossa on myös teoksia (mm. Kauhanen, Riku. 2016. Viestipataljoona 33. Painettu Puolassa) joita ei ainakaan lähdeviitteiden perusteella ole käytetty käsittelyluvuissa, mutta niitä on varmasti käytetty taustalukemisina ja näin ollen ne on hyvä mainita.

Loppukaneetti: lisää viestimiehiä


Lopputulos: tarvitsemme lisää viestipataljoonien historiikkeja. Nyt käsiteltynä on jatkosodassa hyvin poikkeuksellisissa asemissa olleiden viestipataljoonien teokset. VP 33 oli Karjalan Armeijan reservinä 1941 olleessa 1. Divisioonassa kun taas VP 30 oli "yksinään" toimineen 14. Divisioonan viestipataljoona. Tarvitsisimme ainakin yhden historiikin Armeijakunnan viestipataljoonasta ja pari historiikkia "tavallisten" jalkaväkidivisioonien viestipataljoonista.

Suomalaisia viestimiehiä Äänislinnassa 17.10.1941 rakentamassa kirkasjohtolinjaa. Mahdollisesti VP 33:n väkeä, mutta voivat myös olla Armeijakunnan viestipataljoonan miehiä, sillä valtaosa VP 33:sta oli kuvan merkittynä ottokohtana jo siirtynyt pohjoiseen kohti Kontupohjaa. Kuva: SA-kuva.fi


Viestiala ei juurikaan kiinnosta "dramaattisuuden puutteen" vuoksi. Sotakirja, jossa yksittäinen suomalainen korpisoturi ei räjäytä vähintään viittä T-34 tankkia ei voi odottaa hyviä myyntilukuja. Silti viestiyhteydet ovat aivan olennaisessa osassa sodankäynnissä ja niiden historian ymmärtäminen ja kehitys on elintärkeää, etenkin Suomen kokoiselle maalle. USA:n ja Venäjän armeijat eivät oikein vieläkään ole oppineet niiden merkitystä sodankäynnille. Kun Venäjän armeija tunkeutui 8.8.2008 Georgiaan, sen viestiverkko kaatui täydellisesti. Venäläisupseerien oli tuolloin pidettävä yhteyttä joukko-osastoihinsa kännyköillään - Georgian matkapuhelinverkossa!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Arkistossa asioimassa eli huhtikuun huhkimisia

Tein taas kahden päivän reissun Helsinkiin arkistoasioissa ja tällä kertaa tutkittavana oli – Karhumäki. Nyt minulla oli tiedossa pari kansiota, joiden sisällöstä olin varma ja useita otin mukaan tarkasteluun hakuammunnalla.

Edelleenkään en löytänyt 1942 asiakirjoissa useaan otteeseen mainittua piirrosta Karhumäen kaupungista talonnumeroineen, joten lienee pakko hyväksyä että aiemmin löytämäni epämääräinen ja suttuinen piirros on tämä kyseinen kartantapainen. Löysin myös Karhumäen alue-esikunnan karttakokoelman, mutta jostain syystä siinä oli pelkästään Syvärin alueen tiekarttoja!

Melkoisena ylläripyllärin löysin ÄÄNISLINNAN KARTAN suomalaisilla kadunnimillä! Luulin, ettei sellaista ole olemassa. Miksi tämä ei ollut mukana Jukka Kulomaan kirjassa? Sen olisi arviolta saanut kirjan pienestä sivukoosta huolimatta ehkä kuutena osana mukaan tai loppuun taitettavaksi liitteeksi. Toisaalta ehkä taittotekniikka ei tuolloin ollut vielä riittävän kehittynyttä.

Karhumäen Aseman Komennuskunnan takavarikkovihko. Vaatteita ja muuta riitti kyllä takavarikoitavaksi, kun valtion omaisuutta yritettiin muiluttaa kotiin. Kuva: Kansallisarkisto Sörnäisten toimipiste.


Pengoin lisäksi Karhumäen rautatieasemalla liikkuneiden sotapoliisipartioiden takavarikkokirjoja. Pienenä yllätyksenä kameroita takavarikoitiin melkoisesti, mutta muuten tulos oli odotettu: valtava määrä puolustusvoimien omaisuutta eli käytännössä vaatetusta, jota yritettiin muiluttaa kotiin. Tutkin myös Karhumäen rintamateatteria ja Karhumäen Tivolia. Näyttelijöiden kirjeenvaihto oli sangen hupaisaa luettavaa.

Karhumäen siviileistä sain suuren määrän uutta tietoa. Hakuammunta kannatti, sillä työluvista ja litteroista löytyi yhtä sun toista mielenkiintoista. Sen sijaan Karhumäen lohkon miinoitussuunnitelmista ei löytynyt hyödyllisiä karttoja: kaikki ne koskivat vain Poventsaa ja rintamaa siitä pohjoiseen. Toivoin että jonkin, esimerkiksi talvena jäälle tehtävän miinoituksen pohjana olisi käytetty jotakin kaupunkikarttaa tai luonnosta.


Yksi Poventsan suunnan miinakentistä "Kolari". Kentässä oli pääasiassa valohälyttimiä. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


Kaikkiaan aivan onnistunut keikka, mikäli ei lasketa helvetillistä paluumatkaa bussissa. Eteen istui kaksivuotias kakara joka kirkui kuin lokki melkein koko matkan. Tuumin, että onneksi on kännykkä, siinä virtaa ja musiikkia sekä kuulokkeet. Huomasinkin heti, että kuulokkeet olivat sanoneet itsensä irti (tarkemmassa tarkastelussa totesin johdon olevan melkein poikki kytkimen juuressa). Tuli kyllä kiusaus vaientaa ääntä käyttäen tarpeettomaksi käyneitä kuulokkeita tai tarkemmin niiden johdonpätkää, mutta onnistuin välttymään pakonomaiselta kuristusrefleksiltä. 1½ tuntia huudettuaan lapsi sentään rauhoittui.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Turun linnaan jatkosodan aikana Itä-Karjalasta kuljetettu kirkollinen esineistö

Viestittelin taannoin Turun museokeskuksen tutkijan Kari Hintsalan kanssa Kansallisarkistosta löytämäni luettelon johdosta. Luettelo oli "niistä itäkarjalaisista ikoneista ja muista kirkollisista esineistä, jotka sodan 1942 - 1944 on pelastamis- tai konservoimistarkoituksissa jouduttu siirtämään alkuperäisiltä paikoiltaan joko Itä-Karjalassa tai Suomessa oleviin säilytyspaikkoihin." Se lienee tuttu monille Antti Laineen tai Tenho Pimiän tuotantoa lukeneelle.

Luettelon taustalla on vänrikki/maisteri Lars Petterssonin, taidehistorioitsijan 1942–1944 Itä-Karjalassa tekemä luettelointi- ja tutkimustyö. Pettersson oli pirun pätevä ammattilainen, jolta jäi dokumentoimatta vain yksi kirkko ja yksi tsasouna hänen ollessan Itä-Karjalassa. Luettelot ja piirrokset on laadittu ihailtavalla tarkkuudella ja asiantuntemuksella. Sittemminhän mies väitteli 1950 Äänisniemen kirkkoarkkitehtuurista (Die kirchliche Holzbaukunst auf der Halbinsel Zaonež'e in Russisch-Karelien: Herkunft und Werden) ja hänestä tuli 1951 Helsingin yliopiston taidehistorian professori 30 vuodeksi. Hänen vieraillessaan eläkkeellejäämisen jälkeen 1989 Neuvostoliitossa kutsuttuna vieraana Kiizin museon henkilöt olivat ihastuksesta ihmeissään: hänen venäjäksi käännetty väitöskirjan käsikirjoitus oli museon oppaiden perustyökalu ja nyt heidän edessään oli alan legenda ilmielävänä. Mutta tästä voisi kertoa vielä paljonkin, ehkä kirjoitan lisää myöhemmin toisessa postauksessa. Joka tapauksessa Petterssonin ansiota on, että suuri määrä ikoneita evakuoitiin sodan alta turvaan.

Suomalaisista jatkosodassa voi sanoa ainakin sen positiivisen seikan, että näiden siirtojen tarkoitus oli vilpittömästi suojella huomattavaa kirkollisesineistöä. Niistä piti olla 1944 näyttely Helsingissä, mutta sen avajaiset peruttiin. Näyttelyn teemana oli "Taiteensuojelua sodan aikana" ja luettelossa lukee, että esineet oli nimenomaan tarkoitus palauttaa Itä-Karjalaan. Moni ikoni oli kipeästi konservoinnin tarpeessa ja puoliksi ääneen lausuttuna pelkona oli, että suomalaiset sotilaat saattaisivat murtautua tiloihin ja varastaa esineitä Itä-Karjalassa hyvistä ja lukituistakin varastoista.

Turun linnan varastoja oli tuhoutunut pommituksissa kesäkuussa 1941, ja museolle oli valmistunut kunnostetut varastotilat, jotka kestivät paremmin myös sodankäyntiä. Tästä syystä paljon esineistöä kuljetettiin linnassa toimivan kaupunginmuseon suojiin. Turkuun ikonit kuljettu asiakirjojen mukaan Gd-vaunu 46231. Siirto tehtiin ilmeisesti vuoden 1943 aikana.

Kaikkiaan esineitä kuljetettiin seuraaviin paikkoihin (lyhenne ja selitys)

TL = Turun linna

E = tohtori Ervastin talossa Kuusamossa
H = Heinälahden kesäkirkossa Limosaarella,
HM = Pälkäne, Närin kartano,
I = IIvinän kylässä olevassa talossa,
KM = Kansallismuseo,
KS = Kurgenitsan tsasouna, Limosaari,
N = Peuran Museo, Rautalampi,
PK = Pyhän kolminaisuuden kirkossa Äänislinnassa,
RK = Rikukylän kirkossa Soutjärvellä (on muuten hienoin paikannimi koskaan!),
V = Vornpään kirkon luona olevassa varastossa ja

VK = Äänislinnan Varuskuntakirkossa (Piispanpalatsi),

Esineitä säilytettiin myös varsinaisissa kirkoissa tai tsasounoissa ( käytettiin lyhennettä K),

Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.

Luettelossa mainitaan kirkkorakennus, josta esine on peräisin (jos tieto on), kirkon peiteluku ja sitä seuraava esinenumero ja kuvaus esineestä (aihe, ajoitus, mahd. tekijä ja laatu, esineen mitat sekä mahdollisesti sijainti kirkossa).

Ikoneista ja muusta esineistöstä valtaosa palautettiin luonnollisesti Neuvostoliittoon sodan jälkeen, mutta kaikessa hässäkässä osa (todellakin) unohtui Kansallismuseon ja Turun linnan varastoihin. Tuolloinhan oli museoalallakin monenmoisia suunnitelmia esimerkiksi Suomen museokokoelmien helmien pelastamiseksi Ruotsiin Neuvostoliiton miehityksen varalta. Mainittakoon että ikoneista on kiinnostavaa keskustelua Urho Kekkosen päiväkirjoissa (3 osa) ja niistä koottiin näyttely Turun linnaan vuonna 2005. Näyttely oli esillä tullivirkailijoiden takavarikoimilla ikoneilla täydennettynä Lappeenrannassa vuonna 2013.

Neuvostoliittoon 1944 kuljetetut ikonit olivat tuhoutua, kun se sijoitettiin taas Petroskoiksi muuttuneessa kaupungissa museon puuvajoihin. Onneksi moskovalaiset asiantuntijat kutsuttiin talven jälkeen hätiin ja ilmeisesti he onnistuivat pelastamaan koko kokoelman.

Ajattelin purkaa Turun linnaa koskevan luettelon tänne. Eli kirkko isona otsikkona, sen jälkeen tai esineiden jälkeen mistä kohtaa kirkkoa esine on otettu (jos mainitaan) ja alla luettelokoodi (eli kirkon numero ja sen perään esineen numero) ja millainen esine on (eli aihe ja koko). Järjestyksessä alusta tai keskeltä (ja luonnollisesti lopusta) puuttuvat numerot ovat siis esineitä, joita ei viety Turun linnaan. Melko monesta paikasta ikonit vietiin Turkuun mutta muu esineistö muihin tiloihin.


Kiisin talvikirkko (Кижи)



Huom! Kirkko kulkee myös nimillä Kiishi, Kiizi, Kiz jne. Talvi- ja kesäkirkko sijaitsevat vierekkäin Kizin saarilla ja ovat nykyään UNESCOn maailmanperintökohteita. Kiisin ulkomuseon verkkosivut löytää sivulta (myös englanniksi!) http://kizhi.karelia.ru/

Kiizin/Kizin kesä- ja talvikirkko. SA-kuva.fi

Kiizin talvikirkko sisältä. Kuva: SA-kuva.fi



Alttarihuoneen kaakkoisseinä

3/61 Vanhan Test. P. Kolminaisuus 38,5 x 42 cm

Eteisein eteläseinällä, oven yläpuolella

3/62 Nikolaus Ihmeentekijä 33 x 54 cm

3/63 Apostoli Pietari 33 x 54 cm

3/64 Arkkienkeli Mikael 34 x 54 cm

3/65 Neitsyt Maria 34,5 x 55 cm

3/66 Kristus 37,5 x 54 cm

3/67 Johannes Kastaja 34 x 55 cm

3/68 Arkkienkeli Gabriel 36 x 55 cm

3/69 Apostoli Paavali 34 x 54,5 cm

3/70 Basilius Suuri 34 x 54,5 cm


Kiisin kesäkirkko

 

Kiizin kesäkirkko sisältä. Pääosa kesäkirkon esineistöstä meni Peuran museolla Rautalammille. Kuva: SA-kuva.fi


Neitsyt Maria ja lapsi. Kuvapinta helmillä kirjailtu, reunus kullatus hopeapellin peittämä, jossa kultasepän leimat (Moskovan) ja vuosiluku 1733. Kohoreun. rak. 2. 28,25 x 32 cm. Irrallaan eteisessä.



Bereznajan tsasouna

 


5/1 Filippus, Lukas, Matteus 49 x 50 cm

5/2 Jakob, Johannes, Pietari, Mikael 50 x 64 cm

5/3 Kristus Pantokrator Marian ja Johanneksen ympäröimänä 50 x 62 cm

5/4 Gabriel, Paavali, Andreas, Simon 50 x 64 cm

5/5 Markus, Varlaam, Tuomas 50 x 50 cm

5/6 Profeetta Elias 33 x 87 cm

5/7 Neitsyt Maria ja lapsi soikeassa aureolissa 57 x 82 cm

5/8 Pietari ja Paavali keskellä, yljäällä Kristus 78 x 92 cm

5/9 Kristuksen ylösnouseminen 61 x 92 cm

5/10 Pyhä Nikolaus Ihmeentekijä 57 x 80 cm

5/11 Jeesuksen pää 27 x 31 cm

5/12 Johannes Kastajan pää 25 x 32 cm

5/13 Neitsyt Maria 28 x 32 cm



Tipinitsan kirkko

 

Tipinitsan kirkko, ikonien sijainti. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


6/1A P. Gregorius Teologi 32 x 23 cm

6/1B Vasilij Veliki, arkkienkeli Mikael 32 x 66 cm

6/2A Apostoli Pietari 30 x 33 cm

6/2B Profeetta Zacharia (rintakuva), Neitsyt Maria (vartalokuva) 31 x 55,5 cm

6/3 P. Savvati, P. Sosima ja P. Herman (?) 73 x 73,5 cm

6/4 P. Sosima 36 x 89 cm

6/5 Jeesuksen kasvot "en face" 73 x 76 cm

6/6 Aleksander Syväriläinen 32 x 90 cm

6/7 Alexei Jumalanihminen 31 x 90 cm

6/8 Miespyhimys 31,5 x 89,5 cm

6/9 Apostoli Pietari 37 x 90 cm

6/10 Arkkienkeli Mikael 36 x 90 cm

6/11 Neitsyt Maria 37 x 90 cm

6/12 Jeesus Kristus 68 x 82 cm

6/13 Arkkienkeli Gabriel 40 x 89,5 cm

6/14 P. Johannes (evank.) 38 x 90 cm

6/15 Apostoli Paavali 36 x 89 cm

6/16 P. Savvati, Solovetsin ihmeentekijä 37 x 89 cm

6/19 P. Johannes Chrysostomus, P. Gregorius ja Vasilij Velikij 74 x 72 cm

6/21 Miespyhimys 32 x 84 cm

6/22 Profeetta Jesaja ja Lazaruksen kuolleista herättäminen 34 x 84 cm

6/23 Profeetta Daniel ja Jeesuksen esiinkantaminen temppelissä 36 x 84,5 cm

6/24 Profeetta Mooses ja enkelin ilm. Marialle 37 x 84,5 cm

6/27 Profeetta Zacharia ja vanh. test. P. kolm. 40 x 85 cm

6/28 Profeetta Joonas ja N. Marian kuolema 37 x 84 cm

6/31 P. Arkkienkeli Mikael + 12 sivukuvaa 74 x 90 cm

6/32 P. Stefanus 55 x 141 cm

6/33 Kristuksen pää 22,5 x 22,5 cm

6/34 Katuvainen ryöväri 55 x 161 cm

6/35 Herra Sebaot 23,5 x 24 cm

6/36 Arkkienkeli 15 x 15 cm

6/37 Evank. Lukas 15 x 14,5 cm

6/38 Evank. Lukas 15 x 14,5 cm

6/39 Neitsyt Maria 15 x 15 cm

6/40 P. - 15 x 14,25 cm

6/41 Kristuksen tuonelassakäynti 94 x 101 cm

6/42 N. Maria ja lapsi 58 x 73,5 cm

6/43 N. Maria ja lapsi 71 x 83 cm

6/44 N. Maria ja lapsi 67 x 88 cm

6/45 Kohoreunainen, rak. 1. 67 x 79 cm

6/46 Kohoreunainen, rak. 1. 70 x 79 cm

6/47 Eliaan taivaaseenlähtö 88 x 102 cm

6/48 Vanhan testamentin Pyhä Kolminaisuus 26 x 30 cm

6/49 Kohoreunainen, rak. 2. 47 x 49 cm

6/51 Prof. Eliaan taivaaseenlähtö 54 x 64 cm

6/55 Kristuksen taivaaseenastuminen 85 x 106 cm


Igumenovskajan tsasouna



7/2 N. Maria, Gabriel, Kristus, Mikael ja Johannes 67 x 70,5 cm

7/3 Apost. Lukas ja Filippus 64,5 x 71 cm

7/4 Apost. Tuomas ja Bartholomeus 64 x 71 cm

7/5 Apost. Filippus ja Jakob 64,5 x 71 cm

7/6 Apost. Markus ja Andreas 49,5 x 71 cm

7/7 P. Julitta 72 x 82 cm

7/8 Kristuksen  ylösnouseminen ja tuonelassakäynti 71 x 84 cm

Huomautus: 7/4 – 7/8 löytyivät kylän taloista, jonne asukkaat olivat korjanneet ne talteen.


Vitshinyj'in tsasouna (Kuusiranta)



8/1 Puulieriö, maalauksin koristeltu 24 x 101 cm

8/2 Puulieriö 20 x 107,5 cm

8/3 Puulieriö 20 x 98 cm

Huomautus: 8/1–8/3 irrallaan tsasounassa


Rimin tsasouna



9/1 Kristuksen ylösnousemus ja tuonelassakäynti 61 x 74 cm

9/2 Maria ja lapsi (Vladimiril. Jumal. äiti) 63 x 72 cm

9/3 P. Johannes Kastaja 56 x 73 cm

Huomautus: 9/1–9/3 irrallaan tsasounassa


Paltegan tsasouna (Velikaja Niva)



10/1 P. Solovetskin ihmeentekijä 90 x 94 cm

10/2 P. Venjamin (ylh.) ja Abraham (alh.) 30 x 91 cm

10/3 N. Maria lapsi rinnassaan, Kristus Pantokrator (50 x 90 cm)

10/4 P. Prof. Tsaari Salomon (ylh.) ja P. apost. Paavali (alh.) 30 x 90 cm

10/5 P. prof. Sefanja (ylh.) ja apost. Simon (alh.) 30 x 91 cm

10/6 P. prof. Elisei ja apost. Filippus 30 x 91 cm

10/7 P. -  -  ja apost. Jakob 30 x 91 cm

10/8 Maria ja lapsi valtaistuimella 90 x 92 cm

10/9 Kristuksen ylösnouseminen 80 x 91 cm


Täysiän tsasouna (Patrovan pp. piiri)



11/1 Profeetta - ja apostoli -  21,5 x 90,5 cm

11/2 Profeetta - ja apostoli -  32 x 88,5 cm

11/3 Profeetta - ja apostoli -  29 x 90,5 cm

11/4 Profeetta - ja apostoli -  30 x 91 cm

11/5 Profeetta - ja apostoli -  31,5 x 89 cm

11/6 Kaksiosaisen ikonin kehysosa 60 x 71

Huomautus: 11/1–11/6 irrallaan ullakolla


Peskin tsasouna (Patrovan pp. piiri)



12/1 P. apostoli Pietari 22,5 x 68,5 cm

12/2 P. Johannes 32 x 69 cm

12/3 P. apostoli Paavali 32 x 69 cm

12/4 P. apostoli 32 x 68,5 cm

12/5 p. Aleksanteri Nevski 43,5 x 53 cm

Huomautus: 12/1–12/5 irrallaan ikonostaasissa


Terehovan tsasouna



13/1 P. Nikolaus ihmeentekijä 24,5 x 29,5 cm

13/2 Madonna ja lapsi 22,75 x 28 cm

Huomautus: 13/1–13/2 Esihuoneen itäseinällä


Kosmajärven talvikirkko (Kosmajärven pp. piiri)



14/1 Neitsyt Marian kuolema alttarihuon. pohj. sein. itäosassa 100 x 108 cm

14/2 Kristuksen ylösnousemus, tuonelassakäynti (keskikuva) sekä 12 kuvaa Kr:n kärsimyshistoriasta, täytekuvina taivaallinen hierarkia. Alttarihuoneen itäseinällä  28,25 x 44,75 cm

14/3 Kristuksen käsintekem. kuva. Alttarihuoneen eteläseinällä 67 x 88 cm

14/4 P. Aleksanteri Syväriläinen sekä 16 kuvaa pyh. elämästä. Eteläisessä kuoriaitiossa 74 x 90,25 cm

14/5 N. Marian suojelus. Esihuon. ikonostaasin pohjoisessa yläkulmassa 77,25 x 91,25 cm

14/6 N. Maria ja lapsi. Esihuon. pohj. seinällä. 78,5 x 91,25 cm

14/7 Nikolaus ihmeentekijä. Esihuon. eteläseinällä 30,25 x 35,25 cm

14/8 Kuningasportin oikea puolisko. Irrallaan eteisen komerossa 42,02 x 152 cm


Shoglovan tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



15/5 Vanh. test. P. Kolminaisuus 48,50 x 68,50 cm

15/6 P. apostolit Pietari ja Paavali 63,50 x 75,50 cm

15/7 Kristuksen tuonelassakäynti 49,50 x 74 cm

15/8 Evankelistat Lukas ja Matteus. Maalattu 1911 48,75 x 76 cm


Purginon tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



16/1 P. Yrjänä 65 x 86 cm

16/2 P. Nikolaus Ihmeidentekijä 66,25 x 86,50 cm

16/3 P. Johannes Teologi 66 x 86,50 cm


Mähkäjä selgän tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



17/1 Deesis. Irrallaan itäseinällä 120,75 x 48,25 cm


Novinkan tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



18/1 N. Maria ja apostolit 75 x 89,25 cm

18/2 N. Maria ja lapsi 75,5 x 92 cm

18/3 Kristus kahden pyhimyksen rukoilemana 48,25 x 56,25 cm

Huomautus: 18/1–18/3 viereisen talon alustassa.


Bykovan tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



19/1 P. prof. Habakuk ja apost. Filippus 29,25 x 98,50 cm

19/2 P. prof. Daniel ja P. apost. Simeon [mitat puuttuvat, bloggaajan huom.]

19/3 P. prof. Jeremias ja P. apost. Tuomas 29 x 98,50 cm

19/4 Prof. Eliaan taivaaseenlähtö ja N. Maria ja lapsi 69,75 x 38,75 cm

19/5 P. prof. Elisei, P. apost. Barttolomeus 28,75 x 107 cm

19/6 P. prof. Mooses ja P. apost. Matteus 28,50 x 107 cm

19/7 P. prof. Jesaja ja P. apost. Jakob 28,75 x 107 cm

19/8 P. prof. Elias ja P. apost. Jakob nuorempi 29,75 x 107 cm

19/9 Puinen, ontto lieriö, koristettu tyylitellyin akantuskuemorin 18,50 x 83 cm

Huomautus: 19/1–19/9 irrallaan sisähuoneessa


Uskin tsasouna (Kosmajärven pp. piiri)



20/1 Kristuksen käsintekem. kuva 28 x 31 cm
Irrallaan sisähuoneessa.


Jandomjärven vanha kirkko



21/4 P. Antonius, kokofiguuri. Kohoreunainen, rak. 5. 36,5 x 81,5 cm

21/9 P. Nikolaus, vartalokuva. Kohoreun. rak. 5. 44,5 x 59,5 cm

21/10 Profeetta Elias, vartalokuva. Kohoreun. rak. 5. 41 x 60 cm

21/11 Miespyhimys, jolle Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 2. 45 x 56 cm

21/12 Deisos-sarja, tasapint. rak. 1. 199,5 x 54 cm

Ikonit 21/8–21/11 ovat olleet samoissa kehyksissä kuin 21/12 kirkon eteisen itäseinällä, oven eteläpuolella.

21/13 Ainutsyntyinen (Viimeinen tuomio), kohoreun. rak. 1 (3 poikkipienaa). Eteisen pohjoisseinällä. 160 x 180 cm

21/16 Arkkienkeli Gabriel 40 x 81 cm

21/17 Arkkienkeli Mikael 40 x 82 cm

21/18 Johannes Chrysostomus 40 x 95 cm


Seletskajan tsasouna (Seletskajan pp. piiri)



22/1 Enkeli ilmestyy N. Marialle, Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, Kristuksen kirkastuminen. Tasapint., rak. 1 130,5 x 37,5 cm

22/2 Jeesuksen syntyminen, Jeesus ristillä, Esiinkantaminen temppelissä, Tasapint. rak. 1. 131 x 38 cm


Uusiselän kirkko



Bloggaajan huomio: suurin osa Uusiselän esineistöstä Äänislinnan varuskuntakirkossa (VK)

23/21 N. Maria kirjoituskäärö kädessä, vartalokuva, 27,5 x 31,5 cm
Akantus-aiheiset, leikatut puukehykset, ylinnä trifoliakaari, jonka keskellä pyöreä, maalattu medaljonki 48,5 x 78 cm

Huomautus: Ikonit 23/1–23/21 olivat kaikki irrallaan tornissa ja ovat mahd. kuuluneet kirkon alkuper. sisustukseen ennen 1800-luvun puolivälissä tapahtunutta perusteellista korjausta. Kaikki korjauksen tarpeessa.


Soksun kivikirkko



25/7 N. Marian suojelus. Tavattu pellolta, alkuaan puretussa puukirkossa. Mahd. kirkon nimikkoikoni. Pahasti rappeutunut, mutta kannattaa korjauttaa museotarkoituksiin 98 x 95 cm

25/8 Profeetta Benjamin, vartalokuva 29,5 x 37 cm

25/9 Profeetta Habakuk, vartalokuva 30 x 40 cm

Huomautus: Ikonit 25/8–9 ovat kuuluneet samaan neliosaiseen tauluun, josta ne on sahattu irti. Alkuaan puretussa puukirkossa, saatu Parashavja Muraschkovalta.


Soksun Vasiliston tsasouna



26/1 P. Ristin kohottaminen. Tasapint. rak. 2. Ollut alkuaan nyttemmin Vako O/Y:n lihakauppana toimivassa tsasounassa, sittemmin Gregor Kusminin talon ikkunan tukkeena. 68 x 86,5 cm


Himjoen kirkko

 

Himjoen kirkko, ikonien sijainti. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


Alttarihuone

29/1 Tihvinil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 3. 33 x 51 cm

29/2 Kristus, vartalokuva. Tasapint. rak. 4. 42 x 52 cm

29/3 N. Maria ja Jeesus Emanuel, tasapint. rak. 4. 48 x 55 cm

29/4 Johannes Kastaja enkelinä. Kohoreun. rak. 2. 26,5 x 31 cm

29/5 N. Maria arkkienkelien ja apostolien ympäröimänä. Kohoreun. rak. 3. 23 x 27 cm

Huomautus: Ikonit 29/1–29/5 ilm. jotakin paikallista koulukuntaa, varhaista 1800-lukua.

29/6 N. Maria valtaistuimella apostolien ympäröimänä. Tasapint. rak. 2. 76 x 89 cm

29/7 Tihvinil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 31 x 33,5 cm

Kirkkohuone

29/8 Kristuksen Ylösnouseminen sekä 12 sivukuvaa. Peltireunusteinen, tasapint. rak. 2. 45,5 x 52,5 cm

Eteishalli

29/9 Tihvinil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 28,5 x 34,5 cm

29/10 Kristuksen Tuonelassakäynti. Tasapint. rak. 4. 29  24,5 cm

29/11 Jeesus ratsastaa Jerusalemiin, tasapint. rak. 4. 29,3 x 30,4 cm

29/12 Esiinkantaminen temppelissä. Tasapint. rak. 4. 28,6 x 34,7 cm

29/13 P. Sosima ja P. Savvati. Peltireunusteinen (hopeaa), tasapint. rak. 2. 27,5 x 33 cm

29/14 Kasanil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 37 x 40,7 cm

29/15 Kristuksen käsintekem. kuva. Tasapint. rak. 2. 37,5 x 46,4 cm

29/16 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Tasapint. rak. 2–4. 37,3 x 46 cm

29/17 Feodorovil. Jumaläiti. Tasapint. rak. 2. 26,7 x 33 cm

29/18 Piispat Fralov ja Lavr vuorella. Peltireunusteinen, tasapint. rak. 2. 31,5 x 33,5 cm

29/19 Kristuksen taivaaseenlähtö. Tasapint. rak. 4. 28,5 x 33 cm

29/20 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Tasapint. rak. 2. 36,5 x 45,7 cm

29/21A Kuninkaanoven vasen puolisko. Enkeli ilmestyy N. Marialle, evank. Johannes ja Lukas, leivänjako P. Ehtoollisessa. 42 x 172 cm

29/21B Kuninkaanportin oikea puolisko. N. Maria (jolle enkeli ilmestyy), viininjako P. Ehtoollisessa, evank. Matteus ja Markus 41,2 x 172,4 cm

29/21C Kuninkaanoven päällyskappale. Tuomaksen epäily, Lazaruksen kuolleistaherättäminen 103 x 49,4 cm

Eteishallin kappelissa olevia ikoneja

29/22 Smolenskil. Jumaläiti (tekstattu laudan taakse). Peltireunusteinen, tasapint. rak. 4. Irrallaan kappelin kuninkaanportin yläpuoleisella listalla. 26 x 30 cm

29/23 Kristus antokrator. Peltireunusteinen, tasapint. rak. 2–4. 38,5 x 47,2 cm

29/24 Pietá (ks. https://fi.wikipedia.org/wiki/Piet%C3%A0). Peltireunusteinen, tasapint. rak. 4. 40 x 44,5 cm

29/25 Kristus ristillä sekä 20 sivukuvaa hänen elämästään. Tasapint. rak. 2. 89,5 x 107,5 cm

29/26 Kristuksen Tuonelassakäynti ja kirkastuminen sekä 26 sivukuvaa, esittäen kohtauksia kristuksen elämästä. 38,3 x 47,9 cm


Himjoen kirkko, eteishallin ja ikonikaapin ikonit. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


Eteinen

Ikonikaappi sisäoven eteläpuolella

29/27 Eri pyhimyksiä koko- ja vartalokuvina. Kohoreun. rak. 2. 25 x 31 cm

29/28 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreunainen rak.  2. 26,5 x 31,6 cm

29/29 Kolme miespyhimnystä ja naispyhimys, kokofiguureina, tasapint. rak. 3. 28 x 31 cm


Kaskesojan kirkko

 

30/1 Kristus ristillä, molemmin puolin N. Maria, Johannes, Longinus ja arkkienkelit Mikael ja Gabriel. Tasapint. rak. 1. Sinivihreä tausta, erittäin korkea taiteellinen taso. Reunuksessa 44 sivukuvaa. Todennäköisesti 1600-luvulta. 175 x 173 cm

30/2 P. Nikolaus Ihmeidentekijä sekä 36 sivukuvaa. Tasapint. rak. 1. Ilm. muusta työpajasta kuin edell. ikoni. 119 x 135 cm

30/3 P. Varlaam. Hutinín ihmeidentekijä, sekä 30 sivukuvaa. Kohoren. rak. 1. Mielenkiintoisia yksityiskohtia, m. m. nurkkasalvosrakennus, rekiretki y.m. 98 x 94,5 cm

30/4 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 1. 83 x 94,5 cm

30/5 N. Marian kuolema. Kohoreun. rak. 2. Sinivihreä tausta. 66,5 x 75 cm

30/6 P. Medost. Jerualemin patriarkka, 8 sivukuvaa. Kohoreun. rak. 1. 61 x 73,5 cm

30/7 Deisos-sarja, epätavallisesti sommiteltu. Ylh. Kristus, Maria ja Johannes Kastaja medaljongeissa, alh. apostolit, myös medaljongeissa vartalokuvina. Kohoreun. rak. 1. 60,5 x 77,5 cm


Huomautus: Ikonit 30/1–30/7 kaikki peräisin Himjoelta Kaskesojalle siirretystä tsasounasta, joka perimätiedon mukaan on ollut n. 300 v. vanha. Kappeli on nyttemmin purettu ja ikonit sijoitettu kirkkoon. Ikoni 30/1 oli erään talon ullakolla väliseinänä, josta se otettiin talteen.


Kontupohjan vanha kirkko 

 

Kontupohjan vanha kirkko, ikonien sijainti. Maisteri, vänrikki Lars Petterssonin piirros. Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.


32/1 N. Maria, kaikkien surevien lohdutus. Tasapint. rak. 1. Eroaa kuvaseinän muista ikoneista tyylinsä puolesta. Alarivin toinen vasemmalta. 89,5 x 93,5 cm

32/2 Arkkidiakoni Stefanus, diakoniovi. Kokofiguurina. Alarivin kolmas vasemmalta 76 x 192 cm

32/4 Kristus kokofiguurina, kuuluu alkuperäiseen kokonaisuuteen. Löytyi alttarihuoneen lattian alta. Tasapint. rak. - Kunink. ovesta  ensim. oikealle 46,5 x 93 cm

32/12 Kuninkaanoven puolisko, jonka kohoreunaisiin pintoihin maalattu N. Maria (ilmestys), evank. Matteis ja evenk. Markus. Taustassa goottilaista arkkitehtuuria 35 x 151 cm

32/13 Pielipylväs, kuuluu edelliseen kuninkaanoveen. Yht. 4 henkilökuvaa, ilm. kirkkoisiä 8,5 x 151,5 cm

Huomautus: 32/12–32/13 eivät kuulune nykyiseen kuvaseinään. Olivat irrallaan kirkossa.

Kirkkohuoneen sivuseinät

32/14 N. Maria, vartalokuva. Tasapint. rak. 4. Herkullinen väritys. Ei saman mestarin työtä kuin kuvaseinä. Akantuskoristeiset kehykset. Pohjoisseinällä, läntisen ikkunan yläpuolella 61 x 71,5 cm

32/15 Johannes Kastaja, vartalokuva, malja kädessä. Tasapint. rak. 2. Tyyli, rak. ja kehykset kuten edell. ikonissa. 61 x 70 cm

Eteishallin itäseinän ikonostaasi

32/16 Apost. Pietari ja Paavali, kokofiguureina. Tasapint. rak. 2. Ei päämestarin työtä. 57,5 x 69 cm

32/17 Apostoli Paavali, kokofiguuri. Kohoreun. rak. 2. Päämestarin työtä (?). Kuuluu Deisos-sarjaan. 31,5 x 58,5 cm

Eteiseen johtavan oven yläpuolella

32/18 Deisos-sarja, kohoreun. rak. 1. Ei päämestarin työtä. 166 x 37,5 cm

Alttarihuoneen lattian alta tavattuja ikoneja

32/19 Kristus. Vartalokuva. Tasapint. rak. 2. Tyyli n. 1870. 71,5 x 89,5 cm

32/20 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Tasapint. rak. -. Tyyli n. 1800–1850. 80,5 x 95 cm

32/21 Kristuksen kirkastuminen ja Tuonelassakäynti sekä 16 sivukuvaa. Tasapint. rak. 1. Messinkipeltireunus. 56,5 x 67 cm

32/22 P. Nikolaus Ihmeidentekijä sekä 12 sivukuvaa. Tasapint. rak. 4. Peltireunusteinen. 30 x 35,5 cm

32/23 Esiinkantaminen temppelissä. Tasapint. rak. 4. Tyyli n. 180. Sinivihreä tausta. 25,5 x 130 cm

32/24 N. Marian kuolema. Tasapint. rak. 1. Tyyli ilm. varh. 1800-lukua. 69 x 143 cm

32/25 Katkelma alkuperäisen ikonostaasikehystyksen vaakasuoraa listaa, koristeltu kasvikiemuroilla, maalattu ruskealla, keltaisella ja sinisellä valkealle pohjalle.

Vanhasta kirkosta tilapäiseen kirkkoon siirettyjä ikoneja

32/26 P. Ristin kohottaminen. Tasapint. rak. 2–4. Samaa tyyliä kuin 32/16. Tasapint. 57 x 69 cm

32/27 N. Maria kokofiguurina. Tasapint. rak. 2. Samaa käsialaa kuin edell. 72 x 60 cm

32/28 Kristuksen kirkastuminen ja Tuonelassakäynti sekä 12 sivukuvaa. Samaa tyliä kuin edell. 60 x 72 cm.

32/29 N. Marian kuolema. Tasapint. rak. 1. Samaa tyyliä kuin pääikonostaasin Krist. kaste. 77 x 76 cm.

32/30 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Tasapint. rak. 1. 86 x 94 cm

32/31 Profeetta Zacharia ja Vanh. Test. P. Kolm.  Kohoreun. rak. 1. Tyyli sama kuin 32/12:ssa. 53 x 111 cm

Suur-Vornovan tsasouna

 

Ikonostaasi

35/1 Tihvinil. Jumaäiti. Tasapint. rak. 2–4. 55,5 x 70 cm

35/4 P. Ristin kohottaminen. Tasapint. rak. 2–4. 56 x 69,5 cm

35/5 P. Sosima ja P. Savvati, joille vapahtaja ilmestyy. Tasapint. rak. 2–4. 55,5 x 70 cm

35/6 P. Yrjänä, prof. Elias, P. Blasius ja P. Anastasia, kokofiguurit. Tasapint. rak. 1. Mahd. Kontupohjamestarin työtä. 69 x 90 cm

35/8 Apostolit Pietari ja PAavali - Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 2. Tyyli kuten edell. [Jandomjärven tyyliä] 45,5 x 97,5 cm

35/10 Evank. Markus, istuen kalliomaastossa. Kohoreun. rak. 5. Irrallaan tsasounassa 40 x 52,5 cm


Ustjandoman tsasouna



37/1 Soturin ja kuoleman kaksinpuhelu. Kohoreun. rak. 1. 1700 luvulta. 113 x 39 cm


Jamkan tsasouna (Kiisi)



43/1 P. Sosima, kohoreun. rak. 1. 31,5 x 72 cm

43/2 Apost. Pietari, kohoreun. rak. 1. 31 x 72,5 cm

43/3 Arkkienkeli Mikael, kohoreun. rak. 1. 39 x 72,5 cm

43/4 N. Maria, kohoreun. rak. 1. 30 x 72,5 cm

43/5 Arkkienkeli Gabriel, kohoreun. rak. 1. 38,5 x 72 cm

43/6 Johannes Kastaja, kohoreun. rak. 1. 29,5 x 72,5 cm

43/7 Apost. Paavali, kohoreun. rak. 1. 35,5 x 72 cm

43/8 P. Savvati. kohoreun. rak. 1. 28,5 x 72,5 cm

Huomautus: Ikonit 43/1–43/8 kuuluvat Deisos-sarjaan, ilm. jotakin paikallista koulukuntaa n. vlta 1750


Vasiljevon tsasouna (Kiisi)



44/1 Kristuksen kirkastuminen. Kohoreun. rak. 1. 94,5 x 109 cm

44/2 N. Marian suojelus. Kohoreun. rak. 1. 97 x 109 cm

44/3A N. Marian kuolema, peltipäällysteinen, kohoreun. 41 x 56 cm

44/3B Edell. ikonin kehysosa esittäen kohtauksia N. Marian ja hänen vanhempiensa elämästä. Kohoreun. 118,5 x 109 cm

44/4 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 1. 95 x 109 cm

44/5 Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 1. 105,5 x 109 cm

44/6 Apost. Jakob, Sebedeuksen poika. Kohoreun. rak. 1. 29,2 x 83,8 cm

44/7 Apost. Tuomas. Kohoreun. rak. 1. 29 x 84 cm

44/8 Apost. Matteus. Kohoreun. rak. 1.31,5 x 84,5 cm

44/9 Johannes Teologi. Kohoreun. rak. 1. 37,5 x 84 cm

44/10  Apost.Pietari. Kohoreun. rak. 1.34,5 x 84 cm

44/11Arkkienkeli Mikael. Kohoreun. rak. 1. 38 c 84 cm

44/12 N. Maria. Kohoreun. rak. 1.34 x 84,5 cm

44/13 Kristus Pantokrator. Kohoreun. rak. 1. 64,5 x 84 cm

44/14 Johannes Kastaja. Kohoreun. rak. 1.35 x 84,5 cm

44/15 Arkkienkeli Gabriel. Kohoreun. rak. 1. 38,5 x 84,5 cm

44/16 Apost.Paavali. Kohoreun. rak. 1.37 x 84 cm

44/17 Apost.Andreas. Kohoreun. rak. 1. 33 x 84 cm

44/18 Apost.Filippus. Kohoreun. rak. 1.31,5 x 84,5 cm

44/19 Apost.Simeon. Kohoreun. rak. 1.31,5 x 84,5 cm

44/20 Prof. Elias. Kohoreun. rak. 1.35,5 x 78 cm

44/21 Prof. Hesekiel. Kohoreun. rak. 1.33,5 x 77,5 cm

44/22 Prof. Sakaria. Kohoreun. rak. 1.34,5 x 78,5 cm

44/23 Prof. Elias. Kohoreun. rak. 1.34 x 78 cm

44/24 Prof. Daniel. Kohoreun. rak. 1.35 x 78 cm

44/25 Prof. Jesaja. Kohoreun. rak. 1.36 x 78 cm

44/26 Prof. David. Kohoreun. rak. 1.35 x 78,5 cm

44/27 Prof. Joel. Kohoreun. rak. 1.32,5 x 78,5 cm

44/28 Prof. Mooses. Kohoreun. rak. 1. 35 x 77,5 cm

44/29 Herra Sebaot - N. Maria ja Jeesus Emanuel. Kohoreun. rak. 1. 34,5 x 78 cm

44/30 Prof. Samuel. Kohoreun. rak. 1.34 x 78 cm

44/31 Prof. Salomon. Kohoreun. rak. 1. 34 x 78 cm

44/32 Prof. Mooses. Kohoreun. rak. 1. 34,5 x 78 cm

44/33 Prof. Aaron. Kohoreun. rak. 1. 34 x 78 cm

44/34 Prof. Jakob. Kohoreun. rak. 1. 34 x 84 cm

44/35 Prof. Sakaria. Kohoreun. rak. 1. 34,5 x 78 cm

44/36 Prof.Habakuk. Kohoreun. rak. 1. 35 x 78,5 cm

44/37 Prof. Nahum. Kohoreun. rak. 1. 31,5 x 79 cm


Lellikovan kirkko



Lautakupolin osia paikalla aiemmin olleesta kirkosta tai tsasounasta:

52/1 Keskimedaljonki, Uuden Test. P. Kolminaisuus. Läpimitta 89 cm.

52/2 Kulmakolmio. Evank. Lukas. 145 x 72 cm

52/3 Kulmakolmio. Evank. Johannes Teologi. 143 x 68 cm

52/4 Kulmakolmio. Evank. Markus. 152 x 75 cm

52/5 Kulmakolmio. Evank. Matteus. 136 x 68 cm

52/6 Kupolisektori. Kerubi ja Lot kokofiguureina. 83 x 163 cm

52/7 Kupolisektori. Vanh. Test. mieshenkilö kokofiguurina sekä kerubi. 70 x 171 cm

52/8 Kupolisektori. Kerubi japrof. Jakob kokofiguureina. 70 x 166 cm

52/9 Kupolisektori. Kerubi jaEeva kokofiguurina. 69 x 167 cm

52/10  Kupolisektori. Kerubi jaNoak kokofiguurina. 89 x 166 cm

52/11 Kupolisektori. Kerubi, P. Hengen kyyhkynen ja N. Maria (?). 88 x 162 cm

52/12 Kupolisektori. Kerubi jaarkkienkeli kokofiguureina. 82 x 162 cm

52/13 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test. miehenkilö. 71 x 170 cm

52/14 Kupolisektori. Kerubi ja Aatami kokofiguurina. 73 x 167 cm

52/15 Kupolisektori. Kerubi ja Abraham kokofiguurina. 68 x 166 cm

52/16 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test. kuningas kokofiguurina. 83 x 170 cm

52/17 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test. mieshenkilö kokofiguurina. 75 x 168 cm

52/18 Kupolisektori. Kerubi ja Vanh. Test, kuningas kokofiguurina. 66 x 167 cm

52/19 Puurengas, joka on kannattanut kupolin keskimedaljonkia ja uoteita. Koristeltu kerubeilla, serafeilla ja tähdillä, sinivihreää pohjaa vasten. Läpim. 126 cm. Renkaan leveys 20 cm.

52/20 Ruodepuu kupolista. Koristettu akantuskiemuroilla: sinistä, punaista ja ruskeata valkealla pohjalla. 170 x 13 cm

52/21 Ruodepuu kupolista. Koristettu kuten edell. 156 x 13 cm

52/22 Ruodepuu kupolista. Koristettu kuten edell. 176 x 13 cm

52/23 Ruodepuu kupolista. Koristettu kuten edell. 175 x 13 cm

Huomautus: 52/1–52/23 olivat irrallaan kirkon tornissa.


Korban tsasouna (Limosaari)



53/1A Ikoni varhaista 1800-lukua, vaalea väriskaala, uusklassilliset rakennukset, Kaapin koko 59 x 84 cm
Kohoreun. rak. - . ikonin koko   x    cm


Susisaaren tsasouna (Kiisi)


55/1 Eliaan taivaaseenlähtö. Tasapint. rak. 1. Kontupohjan koulukuntaa. Ikonostaasin ylärivin vasemmassa yläkulmassa. 64 x 90 cm.


Tipinitsan kirkko

 

Vanha kuninkaanovi

6/58 Kuninkaan oven päällyskappale. Aiheena P. Ehtoollisen asettaminen. Tasapint. rak. 1. Santun luettelossa N:o 62 A. 106 x 58 cm

6/59 Kuninkaanoven vasen puolisko. Kohoreun. rak. 1–2. Ylh. enkeli (N. Marian ilmestymiskohtaukseta), alh. Basileios Suuri kokofiguurina. N:o 62 B Santun luettelossa. 42,5 x 161 cm

6/60 Kuninkaanoven oikea puolisko. Kohoreun. rak. 1–2. Ylh. N. Maria (Ilmestymisryhmästä), alh. Johannes Chrysostomus. N:o 62/C Santun luettelossa. 42,5 x 160 cm

6/61 Kuninkaanoven vasen sivupilari, yläpää fasetoitu. N:o 62/D Santun luettelossa. 12 x 133 cm

6/62 Kuninkaanoven oikea sivupilari, yläpää fasetoitu. N:o 62/E Santun luettelossa. 12 x 133 cm

6/63 Varrellinen kulkueikoni, toisella puolella P. Nikolaus Ihmeidentekijä, toisella N. Maria ja Jeesus Emanuel (vartalokuvina). Molemmat puolet kohoreunaiset. Taustaväri sinivihreä. N:o 49 Santun luettelossa. 39 x 143,5 cm

6/64 Kulkueristi, varrellinen, medaljongeissa prof. Elias, Kristus, N. Maria, Johannes Kastaja j. n. e.  N:o 51 Santun luettelossa. Pahasti turmeltunut, varsi poikki. 72 x 131 cm.


Vitsinon tsasouna

 

8/1a P. Sosima ja Savvati, Solokan luostarin pienoismallia kannattaen. Kohoreun. rak. 1. N:o 40 Santun luettelossa. Kuuluu ikonostaasin alariviin. Ilm. 1700-lukua (loppupuolisko). 72,5 x 91 cm

8/2a Prof. Eliaan taivaaseenlähtö. Kokoreun. rak. 1. N:o 44 Santun luettlossa. Irrallinen ikoni (ei ikonistaasista), mahd. 1700-luvun puolivälistä. 71,5 x 90 cm


Vosnesenjasta tulleita ikoneja, tarkempia löytötietoja vailla

 

57/1 Yhdistetty Deisos- ja profeettasarja. Kohoreun. rak. 2. 1700-luvun tyyliä. 71,5 x 36 cm

57/2 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Kohoreun. rak. 1. 1700-luvun loppupuolen tyyliä. 36 x 45 cm

57/3 Kristus ristillä, molemmin puolin ristiä kasanilainen Jumaläiti, Nikolaus Ihmeidentekijä (?), P. Gregorius (?) ja P. Demetrios (?) ratsun selässä. Tasapint. rak. 2. 30 x 38 cm

57/4 Kristus ristillä. Keskellä ollut vaski- tai messinkiristi hävinnyt, maalaus hyvässä kunnossa, 1700-luvun loppupuolen tyyliä. Kohoreun. rak. 5. 40 x 47 cm

57/5 P. Kolminaisuus ilmestyy Aleksanteri Syväriläiselle. Tasapint. rak. 2. Alkeellista, talonpoikaista tyyliä 87 x 79 cm

57/6 Donilainen Jumaläiti. Kohoreun. rak. 3. Puhdistuksen tarpeessa. 22,5 x 28 cm

57/7 Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 3. Kömpeöä, muta koristeellista tyyliä. 21,5 x 27,5 cm

57/8 Vanh. Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 4. 1700-luvun tyyliä. 27 x 31,5 cm

57/9 N. Marian temppelissäkäynti. Kohoreun. rak. 1. Tyyli n. 1800. 27,5 x 31,5 cm

57/10 Kristuksen ylösnouseminen ja Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 3. 1800-lukua. 25,25 x 31 cm

57/11 Kaksi miespyhimystä, joille Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 2. N. 1800. 27 x 32,5 cm

57/12 Evank. Lukas. Kohoreun. rak. 2. (1 piena). N. 1800 tai 1700-luvun loppupuoli. 36 x 49,5 cm

57/13 Deisos-sarja, kömpelöä, paikallista tyyliä Novgorodin koulun pohjalla. Ilm. 1800-lukua. Kohoreun. rak. 2. 117 x 38 cm

57/14 Deisos-sarja, kömpelöä, paikallista tyyli, sinivihreä tausta. 1800-lukua. Tasapint. rak. 2. 145 x 39 cm

57/15 Kulkueikoni, josta kantotanko on hävinnyt. Toisella puolella P. Yrjänä (?) istuvassa asennossa, toisella puolella Kristuksen kasvot Verinokaliinalla. Molemmat puolet kohoreun. 1700-luku (?). 36 x 39 cm


Kapteeni L. Nordlingin syksyllä 1942 Äänislinnan varuskuntakirkkoon tuomia ikoneja 

 

58/1 Ainutsyntyinen (Viimeinen tuomio). Halkaistu kahteen osaan ja tervattu, mutta vielä korjattavissa. Kuulunut ilm. Kendjärven kirkkoon. Tasapint. rak. 1. (4 poikkipienaa). 192 x 217 cm

58/2 P. Hengen vuodatus. Tasapint. rak. 1. Vuosiluku 1847 sekä teksti "Tämä ikoni on maalattu nimismies Jakov Fedotov Nepjevin toivomuksesta Kontupohjan kirkon vieressä olevaa tsasounaa varten" 72 x 91 cm


Tulvojan lohkolta kesällä 1942 kerättyjä ja Äänislinnan Varuskuntakirkkoon lähetettyjä ikoneja


59/1 Apostolit Pietari ja Paavali. Kohoreun. rak. 4. 1800-luvun loppupuolisko. Denilovo-tyyliä. N:o 169 Tulvojalta tulleen lähetyksen luettelossa. Löydetty Zogorjen kylästä. 27,5 x 32 cm

59/2 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreun. rak. 4. 1800-luvun alkupuolisko. Danilovotyyliä. N:o 170 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Zogorjen kylästä. 27,5 x 31,5 cm

59/3 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Kohoreun. rak. 4. 1800-luvun alkupuolisko. Danilovo-tyyliä. N:o 22 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Zagorjen kylästä. 27 x 31,5 cm

59/4 Kahdeksan miespyhimystä, joille Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. 1800-luvun alkupuolisko. N:o 42 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Proshevskajan kylästä. 27,5 x 31,5 cm

59/5 Mies- ja naispyhimys, joille Kristus ilmestyy. Kohoreun. rak. 4. lähellä Danilovo-tyyliä. 1800-luvun alkupuolisko. N:o 13 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Karl Marxin kolhoosista. 26,5 x 31 cm

59/6 Enkieli ilmestyy N. Marialle. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. 1800-luvun alkupuolisko. N:o 36 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Proshevskajan kylästä. 26 x 31 cm

59/7 N. Marian kuolema. Kohoreun. rak. 4. Danilovo-tyyliä. N:o 35 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Proshevskajan kylästä. 26 x 30,50 cm

59/8 Aleksanteri Syväriläinen vartalokuvana. Kohoreun. rak. 4. Lähellä  Danilovo-tyyliä. N:0 103 Tulvojan lohkon luettelossa. Löydetty Tulvojan kirkosta. 27,25 x 31,5 cm

59/9 Kristuksen kirkastuminen ja Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 50 Tulvojan lohkon luettelossa. Löytöpaikka tuntematon. 30,5 x 36 cm

Sungun lohkolta kesällä 1942 kerättyjä ja Äänislinnan Varuskuntakirkkoon lähetettyjä ikoneja

60/1 Tihvinäläinen Jumaläiti. Kohoreun. rak. 4. Danilovo-tyyliä. N:o 356 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa. 26,5 x  31,25 cm

60/2 Enkeli ilmestyy N. Marialle. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 120 Sungun lohkon luettelossa. 26,25 x 31 cm

60/3 Kristuksen kirkastuminen. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 138 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.26,75 x 31 cm

60/4 P. Sosima ja P. Savvatti, Solokan luostarin pienoismallia kannattaen. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 353 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa. 28,5 x 31,5 cm

60/5 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. N:o 231 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.Löydetty Risnalovokin tsasounasta. 26 x 31 cm

60/6 Pietá. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danolovo-tyyliä. N:o 370 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.27 x 31,5 cm

60/7 P. Nikolaus Ihmeidentekijä. Kohoreun. rak. 4. Danilovo-tyyliä. n. 1800. N:o 381 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa.26,25 x 31,25 cm

60/8 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Miltei kokonaan rapostunut, mutta teknillisesti mielenkiintoinen. Kohoreun. rak 4. N:o 139 Sungun lohkolta tulleen lähetyksen luettelossa. 26,5 x 31 cm.

60/9 Johannes Kastaja enkelinä, vartalokuvana. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 27 x 31,5 cm

60/10 Arkkienkeli Mikael ratsun selässä, taivaallisten sotajoukkojen ylipäällikkönä. Kohoreun. rak. 1. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 30 x 35,5 cm

60/11 Miespyhimys Jeesus-lapsi sylissään (vartalokuva). Kohoreun. rak. 4. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 26,5 x 31 cm

60/12 P. Nikolaus Ihmeidentekijä, vartalokuvana. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. [mitat puuttuvat]

60/13 Uuden Test. P. Kolminaisuus. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 26,5 x 31,5 cm

60/14 P. Sosima ja P. Savvati Solokan luostarin pienoismallia kantaen. Kohoreun. rak. 4. Tyyli n., 1800. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 27,25 x 31,5 cm

60/15 Miespyhimys kokofiguurina sekä 12 sivukuvaa. Kohoreun. rak. 1. lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 30,5 x 35,5 cm

60/16 Joachim ja Anna. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 27 x 31 cm

60/17 P. Nikolaus Ihmeidentekijä, vartalokuvana sekä 12 sivukuvaa. Kohoreun. rak. 2. 1700-luvun alkup. tyyliä. Numeroimaton ikoni Sungun lohkon lähetyksessä. 26 x 31 cm.

Deisos-sarja Risnalovokin tsasounasta:

60/18 Apostoli Johannes. Kohoreun. rak. 5. Mahd. 1500- tai 1600-luvun työ, mutta vahvasti päällemaalattu. N:o 241 Sungun lohkon luettelossa. 15 x 49 cm

60/19 Apostoli Pietari. Rak. tyyli kuten edell. N:o 243 Sungun lohkon luettelossa. 18 x 48,25 cm

60/20 Arkkienkeli Mikael. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 242 Sungun lohkon luettelossa. 18 x 48 cm

60/21 N. Maria. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 239 Sungun lohkon luettelossa. 17 x 48 cm

60/22 Johannes Kastaja. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 244 Sungun lohkon luettelossa. 17,75 x 48 cm

60/23 Arkkienkeli Gabriel. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 268 Sungun lohkon luettelossa. 17,25 x 48 cm

60/24 Apostoli Paavali. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 240 Sungun lohkon luettelossa. 16,5 x 47,25 cm

60/25 Apostoli Andreas. Rak. ja tyyli kuten edell. N:o 268 Sungun lohkon luettelossa. 15 x 48,25 cm


Luutnantti Lauri Santun Äänisniemen autioituneista kylistä keräämiä ikoneja


61/1 Kristuksen syntymä. Kohoreun. rak. 4. Lähellä Danilovo-tyyliä. Löydetty Tipinitsan kylästä (N:o 95 Santun luettelossa). 39,5 x 44,5 cm


Tambinitsan tsasouna


62/2 Viisi Vanh. Test. profeettaa vartalokuvina, samalle laudalle maalattu. Kohoreun. rak. 1. (3 poikkipienaa). Tyyli ilm. n. 1780, koska Tipinitsan kirkossa on saman mestarin käsialaa olevia ikoneja. N:o 21 Santun luettelossa (toinen samal. profeettasarjan osa jätetty VK:n varastoon)


Voroni Ostrovin saaren tsasouna


63/1 Kristus sekä 26 sivukuvaa. Tasapint. rak. 1. (3 pienaa) N:o 15 Santun luettelossa. 137 x 168 cm

63/3 Deisos (N. Maria, Kristus ja Johannes Kastaja vartalokuvina). Tasapint. rak. 1. (3 poikkipienaa). Tyyli n. 1830–1860. N:o 16 Santun luettelossa.

Huomautus: (2-kerroksisen kuvaseinän muut ikonit ovat VK:n varastossa. Ikonostaasi on kokonaisuudessaan ollut samaa tyyliä kuin 63/3 ja melkoisella varmuudella Ivan Averkijevin käsialaa. Vert. 65/1–65/5)


Mijalsinan tsasouna (Kuusiranta)


64/1 Piispat Frolav ja Lavr. Tasapint. rak. 1. Kontupohjamestarin työtä, mehevää, kertovaa tyyliä. Ikoni halkaistu kahtia. N:o 4 a-b Santun luettelossa 70 x 78 cm.

64/2 Kristuksen Tuonelassakäynti. Tasapint. rak. 1. Kontupohjamestarin työtä. Huonossa kunnossa. N:o 5 Santun luettelossa. 48 x 79 cm.

64/3 Tsasounan sisähuoneen lautakupolin keskipyörylä, aiheena Herra Sebaot. Tasapint. rak. 1. Selvästi saman käsialaa kuin 64/1–64/2, vaikka yleissävy onkin hieman erilainen kuin yleensä Kontupohja-mestarilla. N:o 1 Santun luettelossa. Pahasti rappeutunut.


Garnitsan tsasouna


66/1 P. Nikolaus Ihmeidentekijä sekä 18 sivukuvaa, esittäen kohtauksia pyhimyksen elämästä (keskikuva hävinnyt). Tasapint. rak 1. Tyyli poikkeuksellinen, jonkinlaista uusklassillista "hovityyliä". N:o 17 Santun luettelosa. Kuulunut ilm. ikonostaasiin, jossa on ollut toinenkin samantyylinen ikoni. N:o 16 Santun luettelossa. 85,5 x 86,5 cm


Kargatshevon tsasouna


67/1 N. Marian kuolema. Tasapint. ikoni 1800-luvun alkupuoliskolta, barokkivoluuteilla varustetussa ikonikaapissa. Kaapin suuruus 59 x 76,5 cm

N:o 10 Santun luettelossa (Datesraavia ikoneja ei tsasounassa ole).

Korkea Nivan tsasouna


68/1 Osa Deisos-sarjaa, jossa apost. Paavali, Matteus, Marus ja - , vartalokuvina, kaikki samalla laudalla. Tasapint. rak. 1. N:o 6 Santun luettelossa. Kontupohja-mestarin tyyliä. Ikoniin liittyy toinen samantapainen taulu (VK:ssa) ja kumpikin on ilm paikalla olleesta vanhemmasta tsasounasta nykyiseen siirretty. 99,5 x 29,5 cm


Belavaja Koran kylässä varastoituna olleita ikoneita, ilm. kylän tsasounasta (tuhottu?)


69/1 Kristuksen Tuonelassakäynti (32 x 34 cm, kohoreun. rak. 3) ja tihvinäläinen Jumaläiti (39 x 54 cm) kohoreun. rak. 1. yhteisine kerubein, serafein, kirkkoisien ja patriarkkojen kuvin koristettuine kehyksineen (56,5 x 112 cm). Ilm. 1700-lukua. Santun luettelossa N:ot 6 ja 7.

69/2 P. Yrjänä surmaa lohikäärmeen. Tasapint. rak. 1. hyvin lähellä Kiisin Kesäkirkon ikonostaasin vastaavaa P. Yrjänän kuvaa. N:o 2 Santun luettelossa. 60,5 x 112,5 cm


Rits navolokin tsasouna


70/1 Kristuksen Tuonelassakäynti. Kohoreun. rak. 1. N:o 218 Sungun lohkon luettelossa. Tyyli 1800-luvun alkupuoliskon, lähellä Averkijeviä ja Danilovoa 54 x 61 cm


Lähteet:

Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-9727/4 [5] Itä-Karjalan sotilashallintoesikunta. Toimintakertomus 1941–1943.

Turun Maakuntamuseo. 2005. Viimeinen Tuomio - Ikoneita Itä-Karjalasta. Newprint Oy, Raisio.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Arkeologiaa jatkosodassa: Kivikoski Vitelessä 1943

Olen piruuttani monen muun jutun ohessa kerännyt pientä kokoelmaa itselleni sodan alla tehdystä arkeologiasta. Tieteen tekemisessä kuolemanvaaran alla on jotain liikuttavaa. Se on melkein kuin istuttaisi omenapuun, vaikka huomenna tulisi maailmanloppu.

Suomessa merkittävimmän tapauksen muodostaa luonnollisesti Ella Kivikosken (silloinen arkeologian dosentti, myöhemmin professori) kuuluisat kurgaanikaivaukset Itä-Karjalan Vitelessä kesällä 1943. Myös Aarne Äyräpää touhusi Itä-Karjalassa, mutta tiedot hänen toiminnastaan ovat sangen hajanaisia. Mainitsemisen arvoinen suoritus on myös valokuvien ja piirrosten tekeminen Petroskoin (silloinen Äänislinna) museon arkeologisista kokoelmista Muinaistieteellisen toimikunnan käyttöön. On huomattavaa, että alkuperäisten esineiden ainoaksi oikeaksi paikaksi katsottiin Itä-Karjala, eli niitä ei ruvettu raijaamaan Helsinkiin. Arkeologeja kiinnostikin lähinnä vertailumateriaalin saaminen.

Pidin keskiviikkona 22.3. luennon tiedemiehistä Itä-Karjalassa ja luonnollisesti nyt oli mitä sopivin tilaisuus ja syy perehtyä Viteleen kaivauksiin. Kurgaanien kaivausta oli suunniteltu jo pitkään Muinaistieteellisessä toimikunnassa ja se oli kaikkein tärkeimpiä toimikunnan tutkimustavoitteita vallatussa Itä-Karjalassa. Tavoitteena oli tutkia alueen asukkaiden muinaista alkuperää, mutta tutkimuksille ei käsittääkseni oltu saneltu ennalta lopputulosta, jonka mukaan tutkimusten piti osaltaan osoittaa Suur-Suomi oikeutetuksi esihistoriallisiin todisteisiin vedoten. Todennäköisesti apurahahakemuksessa, tutkimuslupa-anomuksessa ja keskusteluissa sotilashallinnon sekä Valtion tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan kanssa selitettiin että tutkimukset todistaisivat tämänsuuntaista, mutta yleensä tutkijat pitivät päänsä kylmänä.

Kaivausten tulokset on julkaistu vuonna 1944 artikkelissa "Zur Herkunft der Kalerier und Ihrer Kultur"* teoksessa Acta archaeologica 15 (s. 1-28). Kirjastotietokannan perusteella lähin kappale taitaa olla Ruotsin Kansalliskirjastossa, mutta en nyt ryhdy etsimään sitä sen tarkemmin.

Vitelenjoki ympyröitynä sinisellä. Sotahistorijoitsijoille paikka on tuttu puna-armeijan maihinnousupaikkana suomalaisten selustaan kesällä 1944.


Raportti


Tässä siis alkuperäinen raportti puhtaaksikirjoitettuna (linkki lopussa kokoraporttiin). Leikkasin ja liitin tekstin PDF:stä suoraan tekstitiedostoon ja siistin sitä, mutta tekstin seassa lienee joitakin virheitä yms. joita silmäni ei hoksannut.

Kertomus hautakumpujen kaivauksesta Vitelen Pirdoilan kylässä 17.6. -26.6. 1943. Liitteinä 10 karttaa ja valokuvalevyt 13457/80 ja 13484/505.

Keväällä 1943 sai allekirjoittanut Suomen Muinaismuistoyhdistyksen anomuksesta Suomen kulttuurirahastolta apurahan arkeologisia kaivauksia varten Vitelen ja Tuuloksenjoki alueilla Itä-Karjalassa. Apurahan edellyttämän tutkimusmatkan suoritin 9.6. –1.7.1943. Matkatoverinani oli maisteri Annikki Nisula. Venäläisestä kirjallisuudesta tiedettiin, että venäläinen arkeologinen retkikunta professori V. I. Ravdonikasin johdolla v. 1929 oli suorittanut muinaisjäännösten inventoinnin sanotulla alueella löytäen ja tutkien siellä useita kurgaaneja (hautakumpuja). Ravdonikasin selostuksesta päätellen oli joitakin kurgaaneja jäänyt kaivamatta, ja matkani tarkoituksena oli mikäli mahdollista, niiden tutkiminen.

Osoittautui kuitenkin, että kurgaanit Ravdonikasin mainitsemilla paikoilla Vitelenjoella, jonne ensiksi asetuimme, olivat joko loppuun kaivetut tai muuten joutuneet hävityksen alaisiksi. Niinpä esim. Ravdonikasin joen suupuolessa löytämän ja osaksi kaivaman kurgaaniryhmän paikkaa ei useaan otteeseen tapahtuneesta etsiskelystä ja tiedusteluista huolimatta enää löydetty, ja luultavasti oli sen kaksi jäljellä olevaa kumpua hävinnyt metsätoimiston tieltä. Asukkaat eivät yleensä tienneet suoritettujen kaivausten paikkoja, vaikka useimmat muistivat sellaisia joskus suoritetun.

Niinpä ei esim. Suksen talon emäntä, jonka talossa venäläiset olivat majailleet, tuntenut kaivauspaikkaa. Eräät maininnat siihen suuntaan, että kaivajat olisivat olleet Vitelessä vain joitakin vuosia sitten saattavat merkitä, että venäläisten taholta olisi tehty toinenkin, myöhempi tutkimusmatka, josta kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole näkynyt tietoja.

Simanniemen kylän luona Kalmanniemellä, jossa venäläiset matkallaan olivat suorittaneet koekaivauksia, ja jossa perunakuoppien hävittämien kurgaanien ohella saattaa olla maanalainenkin kalmisto, oli niemekkeen keskiosa peltona Ja kylvetty. Suunnitellut kaivaukset siellä oli siis jätettävä.

Valokuva paikasta levyt 13455/6, 13482.

Käynti Tuuloksenjoella osoitti sielläkin työt mahdottomiksi. Joenvarren kylät olivat miltei kauttaaltaan palaneet ja väestö siirtynyt muualle. Löytöpaikkojen määrääminen kirjallisten tietojen nojalla osoittautui mahdottomaksi ja miinavaara esti muinaisjäännösten etsiskelyn.

Niin ollen jäi ainoaksi mahdollisuudeksi etsiä venäläisiltä ehkä huomaamatta jääneitä hautakumpuja, ja viikonpäivät kuluivatkin kulkiessamme Vitelen-ja Nousemajoen varsia tässä tarkoituksessa. Onni oli sikäli myötäinen, että keksimmekin kaksi hautakumpua Pirdoilan kylässä, Vitelenjoen etelärannalla, vastapäätä Trissoilan kylää. Näiden kaivaus muodostui matkan päätehtäväksi. Nousemajoelta ei kumpuja laisinkaan löytynyt, ja nähtävästi onkin sen varsi ollut asumaton. Pirdoilan hautakummut, joiden asema käy selville oheisesta top. kartan jäljennöksestä, olivat Vitelenjoen toisella, korkeammalla terassilla, Trissoilan kylää vastapäätä, ns. Kankaanpellon laidassa (ks. karttaliite 2).

Raportin kartta. Kuva: Museovirasto.
Ne olivat aivan lähekkäin ja suunnilleen samankokoiset ja -korkuiset ( 1. 13458 /60 r 13487). Pohjoisempi n:o I oli pyöreä, verrattain säännöllinen, poikkileikkaukseltaan n. 10 m, korkeudeltaan n. metrin. Eteläisempi, N:o II, oli pitkulainen, epäsäännöllisempi, n. 7 x 10 metriä. Kummassakin kurgaanissa tavattiin ruumishautoja. Kurgaanien pohjapiirrokset ja profiilit karttaliitteessä 1.

Kurgaani I



(Karttaliite 1, levyt 13457/68, 13484/92) 

oli ruohopeitteinen, tehty hienosta valkoisesta hiekasta. Sen keskiosassa oli kasvanut koivu, jonka poltettu kanto oli jäljellä, muuta suurempaa kasvullisuutta kummun alueella ei ollut. Lähellä kantaa oli maahan kaivettu kuoppa, jossa oli verrattain runsaasti hiiliä. Se samoin kuin koivun juuret olivat pahasti hävittäneet hauta n:o I:n. Irtolöytöjä kurgaanista tehtiin vain joitakin. Niitä olivat muutamat raudan savi astian- ja palaneen luun palat. Erityisesti mainittakoon suuri varsiputkellinen keihäänkärki, joka löytyi haudan n:o 4 yläpuolelta, ja joka kenties kuuluu siihen (11367:70). 
Saman haudan yläpuolelta, täyte maasta tavattiin pieneltä rajoitetulta alueelta vähäinen määrä (vain 3 gr) poltettuja luita ja niiden kanssa yhdessä kaksi muodottomaksi sulaneen lattean pronssiesineen palaa. Tässä luulisi kernaasti olleen polttohautauksen, mutta palaneiden luiden niukkuus ei tee sitä sittenkään todennäköiseksi.

Kurgaani I ennen putsausta. Kuva: Museovirasto.


Hauta 1 (miehen hauta)


Löydöt 11367:6-17. Karttaliite 3.

Hauta on ilmeisesti alunperin tehty kumpuun, n. 45 cm syvyyteen, päätellen nahkakukkaron jäännöksistä ja sen päällä olleista rautapunnuksista, jotka tuntuivat olevan alkuperäisessä asemassaan. Sen sijaan oli pääkallo, joka oli n. 25 cm edellisiä korkeammalla samaten kuin muutamat hajalliset luupalat, jotka niinikään nähtävästi ovat tästä haudasta, ilmeisesti siirtyneet paikoiltaan. Hauta oli nähtävästi ollut suunnassa etelä-pohjoinen: pääkallo oli löydettäessä haudan S-osassa. Haudan muotoa ei varmuudella voitu määrätä ja karttaan piirretyt haudan reunaviivat vastaavat oikeastaan vain tällä kohdalla tavattua liikuteltua löysää maata. Hautaan kuuluu todennäköisesti myöskin rautaveitsi 11367:17.

Hauta 2 (miehen hauta )


(Löydöt 11367;19-35, karttaliite 4, levyt 13462-13464, 13465, 13488),

sijaitsi kurgaanin 0-osassa. Vainaja oli haudattu suorakaiteenmuotoiseen n. metrin levyiseen ja 2,20 metrin pituiseen puukehykseen, joka oli tehty n. 20 -25 cm levyisestä ja 5 cm paksuisesta laudasta (kuvassa levy 13463-5 näkyy arkun reuna tummana juovana, kuvassa levy 13462 on päätelauta kaivettu esiin ja erottuu tummana kuviona). Vainaja on haudattu pää etelässä, jalat pohjoiseen päin. Haudan syvyys kummun pinnasta oli n. metri, ja haudan pohja nähtävästi n. 30 cm alkuperäistä maanpintaa syvemmällä. Kehys oli siis nähtävästi pantu matalaan maahan kaivettuun kuoppaan. Haudan yläpuolella, kenties hautaan kuuluvana tavattiin suuri rautainen keihäänkärki, 11367:70, joka oli vinosti pistetty maahan (ks. 1. 13488).

Luuranko oli säilynyt verrattain hyvin: yläraajojen luut olivat kuitenkin suuremmaksi osaksi hävinneet, ja pääkallo pahoin maatunut. Kalusto oli kuten kartasta käy ilmi hyvin rikas. Vainajan pään yläpuolella oli koukullinen rautaesine ja naskali (?), haudan vasemmassa alakulmassa kirves ja keihäänkärki, keihäinkärjen putken suu pantuna kirveen etulapetta vastaan kärki haudan alapäähän päin. Vainajan vyötäisten vasemmalla puolella oli kampa, veitsi ja tulusrauta. Oikean olkavarrenluun luona, oikeimmin kait vainajan kainalossa olivat nahkakukkaron jäännökset, vaaka puukotelossa, punnukset, lukko ja avain. Kukkarossa oli mm. saksalainen hopearaha, lyöty Saksissa Otto III:n aikana, ns. Otto Adelheidin raha (980-1002). Vainajan kaulan kohdalla oli pronssinen hevosenkenkäsolki nupit alaspäin, toinen kaari pystyssä, oli alempana rinnalla. Hopeinen rannerengas ruumiin oikealla puolella on nähtävästi ollut vainajan ranteessa. Mitään jäännöksiä kannesta tai kehyksen pohjasta ei tavattu.

Kurgaani I:n Hauta 2, joka osoittautui hyvin rikkaaksi. Ilmeisesti Suomenkin puolella vaa'at on annettu vainajille mukaan puulaatikoissa. Annikki Nisulan piirros. Kuva: Museovirasto.


Hauta 3 miehen hauta


(Löydöt 11367:36-38; karttaliite 5, levy 13466)

kummun S-osassa, suunnassa 0-W (pää idässä). Vainajasta oli säilynyt vain pahoin maatunut pääkallo ja joitakin alaraajojen luita, jotka juuret olivat siirtäneet paikoiltaan. Haudan syvyys kummun pinnasta oli n. metrin ja nähtävästi oli tämäkin hauta siis tehty alkuperäistä maanpintaa syvemmäksi. Kehys, joka nähtävästi on ollut edellisen haudan kehyksen kaltainen, on vain osaksi säilynyt. Toinen pitkä sivu ulottuu oikeanpuolisessa yläkulmassa päätylautaa pitemmälle. Luiden ja esineiden yläpuolella oli kehyksen alueella kauttaaltaan ruskeaa maata, oikeammin maatunutta puuta ja siitä päätellen on haudassa ollut kansi. Rautakalustona oli vain kirves vainajan oikean olkapään kohdalla, tulusraudan puolikas vyöllä vasemmalla puolella ruumista ja veitsi alaraajojen luiden keskell.

Hauta 4 miehen hauta


(Löydöt 11367~39-63 karttaliite 6, levyt 13467/8, 13490)

sijaitsi aivan kummun keskipisteessä, kehyksessä, joka oli pantu maahan kaivettuun kuoppaan. Kehys erottui ruskeana suorakaiteenmuotoisena juovana, mutta oli vain parissa kohden kiinteämpänä havaittavissa. Syvyys kummun pinnasta oli lähes 1,5 m.

Luuranko oli verrattain hyvin säilynyt, mutta pääkallo puuttui kokonaan, ja nähtävästi on vainaja haudattu päättömänä. Haudan suunta oli S-N, pää etelässä, jalat kehyksen reisiluun päälle tai kohdalle pohjoista kohti. Hautakalusto oli runsas. Kehyksen päälle tai alle (?) oli haudan itäreunalle pantu leveäteräinen sotakirves terä kehykseen päin. Säilyneestä puuvarren osasta näkyy että sen terä kehykseen varsi on ollut alapäähän päin. Vainajan oikeassa ranteessa oli pronssinen rannerengas, vasemmassa kainalossa vaaka kotelossaan, kukkaro sisältöineen, punnuksia ja helmiä. Vyöllä, vasemmalla, oli tulusrauta, avain ja veitsi. Kaulan kohdalla hevosenkenkäsolki.

Kurgaani II



(Karttaliite 1, levyt 13457, 13493/505, 13469/80)


Kurgaani II ennen kaivauksia. Taustalla Kurgaani I. Kuva: Museovirasto.



Hautasalvoksia Kurgaanissa II. Kuva: Museovirasto.

Kurgaani II kaivaukset menossa. Kuva: Museovirasto.


oli edellistä epäsäännöllisempi ja sillä kasvoi pensaita ja jokunen kitukasvuinen koivu. Keskellä oli valtava männyn kanto, pohjakasvullisuutena pitkää karkeaa ruohoa.

Kurgaani osoittautui sisältävän neljä rivissä sijaitsevaa ruumishautaa (levyt 13470/3, 13505) sekä jäännöksiä viidennestä. Kaikille oli ominaista neljästä hirrestä salvettu hautakehys, joka oli erinomaisen hyvin säilynyt. Kaikki haudat olivat suunnassa S-N.

Hauta 5. Naisen (?) hauta.


(Löydöt 11367:76-78, karttaliite 7, levyt 13474/6, 13498/501).

Vainaja oli haudattu neljästä hirrestä tehtyyn puusalvokseen, jonka lyhyen päin hirret olivat n. 15, pitkien sivujen n. 20 cm paksuiset. Salvoksen leveys (hirsien sisäsivuilta laskien) oli n. 70 cm, pituus n. 210 cm. SO-kulmassa oli kulmauksen alle sijoitettu puupaakku, pitämään kehystä horisontaaliasennossa. Salvoksen nurkkareunus näkyy selvästi kuvissa levyt 13476 ja 13500/01, ks. myös profiilia karttaliitteessä N:o 7.

Haudan N-osassa oli kauttaaltaan ruskeata murentunutta puujätettä, nähtävästi kannesta, mutta S-päästä se puuttui, ja kansi ei siis ole peittänyt koko kehystä. Luurangosta ei löytynyt mitään jäännöksiä. Ainoat löydöt olivat kumolleen sijoitettu saviastia haudan NO-kulmassa (kuvat 13474 ja 1~498), pohja n. 20 cm kehyksen yläpuolella, ja ohut levymäinen pronssiesine, nähtävästi korvalusikka haudan keskiosasta. Lisäksi tavattiin muutamia harvoja saviastianpalasia.


Hauta N:o 6. Naisenhauta


(Löydöt 11367:80-85, karttaliite 8, levyt 13477, 13473. 13502).

Suorakaiteen muotoinen salvattu kehys ja siinä luurangon jäännökset pääkallo etelässä, jalat pohjoista kohti. Pääkallon alle oli pantu laudan pala päänalaiseksi. Salvoksen pituus oli (sisäreunoista lukien) n. 195 cm, leveys n. 60 cm. Läntinen pitkäsivu oli väärästä hirrestä, eteläisessä päätehirressä oli suorakulmaisesti ulkonema. Ruskeata maatunutta puuta tavattiin haudan koko alueella ja luiden päällä, joten haudassa ilmeisesti on ollut puukansi. Vain pahasti maatunut pääkallo palasia oli luurangosta säilynyt.

Haudan oikeassa alapäässä oli saviastia, vinossa asennossa, suu ylöspäin (levy 13473, 13477). Aivan pääkallon vieressä, nähtävästi ohimoilta luistaneena oli ohut pronssinen ohimorengas, toinen samanlainen löydettiin pääkallon alta. Kaulassa oli vainajalla helmiä, ja Jalkapäästä löydettiin suurempi vaaleanpunaista öljy - tarkalleen rautainen kiveä oleva helmimäinen esine, jonka paikkaa ei voitu määritellä. Jalkapäästä löydettiin sitä paitsi veitsi.

Ruskeata maatunutta puuta tavattiin haudan koko alueelta, ja luiden päällä, joten salvoksessa ilmeisesti on koko ollut kansi.

Kurgaani II, hauta 8. Huomaa vainajan kallon alle "tyynyksi" asetettu lauta. Kuva: Museovirasto.

Hauta N:o 7. Miehen hauta


(Löydöt 11367:86-92, karttaliite 9, levyt 13478, 13503).

Salvettu puukehys ja siinä vainaja suunassa pää etelässä, jalat pohjoiseen. Vain pääkallo ja pari luukatkelmaa on säilynyt. Säilyneet murentuneen puun palat, joita tavattiin kauttaaltaan haudan alueelta, osoittaa siinäkin olleen kannen. Salvoksen koko (sisäpinnoista lukien) oli n. 200 cm, leveys n. 60 cm.

Haudan vasemmassa yläkulmassa oli yksiväkäinen harppuuna, kärki haudan päätyyn päin. Rinnan kohdalta vasemmalta löydettiin nuolen- ja väkäkeihäänkärki. Kaulassa oli vainajalla pronssinen hevosenkenkä solki.

Hauta N:o 8. Miehen(?) hauta



(Löydöt 11367:93-102, karttaliite 10, levyt 13479/80).

Salvoksessa, jonka pituus oli (sisäpinnoista lukien) n. 210 cm, leveys n. 50 cm, oli eteläisessä päässä kaksi poikkihirttä, toinen (ulompi) niistä lyhempi kuin haudan pääty. Jalkapäässä oli taas 2 osaksi päällekkäistä hirttä. Vainaja oli haudattu samaan suuntaan kuin muutkin kurgaani II:n haudoista, pää etelässä, jalat pohjoiseen päin. Pääkallo oli maatunut suureksi hiekkapalloksi, jonka päällä oli pronssinen rengas, pääkallon oikealla puolella. Olkapäillä oli pronssiset erimalliset hevosenkenkäsoljet, jotka ensin saattoivat otaksumaan kysymyksessä olevan naisen haudan.

Nahkainen vyö, josta saatiin jäännöksiä talteen, ja joka on koristettu sydämen- ja kilvenmuotoisilla pronssiheloilla, on kuitenkin ilmeinen miehen pukukappale, ja miehenhautaan viittaa myöskin vyössä, ruumiin vasemmalla sivulla veitsen ohella riippunut tulusrauta, samoinkuin vainajan reiden kohdalla salvoshirren alle pistetty rautainen leveäteräinen (?) kirves. Terä oli salvokseen päin, varsi on säilyneistä jäännöksistä päätellen ollut haudan alapäähän päin. Muusta luurangosta oli säilynyt vain joitakin luita. Hauta on ollut katettu puukannella.

Kurgaani II, hauta 8. Huomaa erinomaisesti säilyneet salvokset. Kuva: Museovirasto.

Hauta N:o 9.



Vain osa salvoksesta säilynyt. Vainajasta ei mitään merkkejä.


Hautojen 5/9 salvokset jätettiin paikoilleen ja peitettiin hiekkaan.

Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 1943.


Alkuperäinen rapsa ja julkaisuja


Alkuperäinen raportti Museoviraston Rekisteriportaalissa. Siellä myös lisää hienoja valokuvia ja kartat/piirrokset:

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=113655&ttyyppi=pdf&kansio_id=-1

Tuloksia julkaistiin osittain välillisesti suomeksi, kun Kivikoski osallistui artikkelillaan teokseen Muinaista ja vanhaa Itä-Karjalaa. Tutkielmia Itä-Karjalan esihistorian, kulttuurihistorian ja kansankulttuurin alalta (Suomen Muinaismuistoyhdistys [toim.], 1944). Artikkelissaan "Itä-Karjalan esihistorialliset muistot" (s. 28–54) Kivikoski käyttää aineistona lähinnä venäläisten tutkijoiden kaivaustuloksia. Selvästi Itä-Karjalan tutkimus poltteli, koska omiin tutkimuksiinsa Kivikoski ei viittaa suoraan lainkaan mutta välillisesti hänen tuloksensa ovat saattaneet vaikuttaa tulkintoihin. Mainittakoon, että Kivikoski esittelee artikkelissa erikseen arkeologi Ravdonikasin nimeämää Vitelen tyypin kumpuhautaustyyliä. Nämä ovat matalahkoja, noin metrin korkuisiaepäsäännöllisiä hautakumpuja, joihin vainajat on haudattu paksuista hirsistä tehtyihin kehyksiin (1944, 47). Pirdoilassa hirsikehykset olivat säilyneet käsittämättömän hyvin.

Kaikkiaan Kivikoski ei tutkimuksissaan tehnyt väitteitä Suur-Suomen puolesta tai vastaan. Hänen mukaansa Aunuksen kannaksen väestöllä oli yhteinen kantaväestö. Läntisestä suunnasta tullut kulttuurivaikutus teki alueen alkuperäisväestön länsipuolella asuvista, Laatokan länsirannalla olevista karjalaisia ja idässä taas paikallisen kulttuurin vaikutuksesta vepsäläisiä (ks. Laine, Antti 1993: s. 190).

Aiheesta eli arkeologiasta Itä-Karjalassa ennen vuotta 1944 enemmän artikkelissa:

Nordqvist, Kerkko & Seitsonen, Oula. 2008. FINNISH ARCHAEOLOGICAL ACTIVITIES IN THE PRESENT-DAY KARELIAN REPUBLIC UNTIL 1944. Fennoscandia Archaeologica XXV.

Osoitteessa http://www.sarks.fi/fa/PDF/FA25_27.pdf

ks. myös.

Laine, Antti. 1993. Tiedemiesten Suur-Suomi – Itä-Karjalan tutkimus jatkosodan
vuosina. Teoksessa Historiallinen arkisto 102. s. 91–202.

*Karkeasti kääntäen "Karjalaiset ja heidän kulttuurinsa alkuperä"