Väitöstä seuraamassa

Vastaväittäjä Ville Kivimäki, kustos Vesa Vares sekä väittelijä Olli Kleemola.

Kävin lauantaina 17.12. seuraamassa VTM Olli Kleemolan väitöstilaisuutta Turun yliopistolla. Valitettavasti flunssa ja tekniset viat kiusasivat väittelijää, mutta näistä ongelmista huolimatta väitös sujui mainiosti. Vastaväittäjä Ville Kivimäki (Murtuneet mielet - teoksen kirjoittaja) ei päästänyt Kleemolaa helpolla vaan kiinnitti tarkkaan huomiota erinäisiin seikkoihin käydessään väitöskirjaa läpi luku luvulta. Seurauksena oli pitkä ja rikas keskustelu, jonka aikana Kleemola osoitti perehtyneisyytensä alaan. Kivimäellä oli monia hyviä huomioita ja myös ehdotuksia kohdista, joissa olisi voinut olla syvällisempi tai tehdä asioita toisin. Kaiken kaikkeaan kuitenkin oli siis hyvä työ jolla on suuri merkitys sotahistorian saralla.

Kiinnostava piirteenä väitöksen yhteydessä käytiin läpi muutamia valokuvia valkokankaalla yleisön edessä. Hieman oli kiusaus viittoa puheenvuoroa lisätietojen antamiseksi parista kuvasta mutta hillitsin itseni.

Väitös on päättynyt. Kuvassa kaskeava nainen kumauttamassa vastaväittäjää päähän.

Olin elämäni toista kertaa mukana karonkassa ja siellä oli oikein mukavaa. Annoin väittelijälle "saksalaismielisenä" pullon glühweinia sekä taannoin ostamani armeijan ruokailupakin (pian akateemisesti julkaistu pakki!) täynnä joulumakeisia.

Karhumäkeä tutkimassa: kartalla?

Vietin pitkät tovit Kansallisarkiston Rauhankadun tutkijasalissa Karhumäkeä koskevien asiakirjojen äärellä. Tarkoitukseni on siis julkaista vuoden 2017 kirja, joka käsittelee Karhumäen vaiheita "suomalaisten vallan alla" 1941 - 1944.

Löysin kuin löysinkin Karhumäkeä koskevia karttapiirroksia, mutta kirjeenvaihdon perusteella itse kaupungista ei tehty koskaan kunnollista karttaa. Sellainen yritettiin tilata tammikuussa 1944, epäilen etteivät topografian pojat ehtineet tekemään mittauksia saatikka painaa karttaa.

"V***ttaa niin ettei veri kierrä" sopii hyvin tunnelmaan, kun tutkin erästä Karhumäen alueen karttaa kokoa 1:100000. Siinä oli kunnolliset mittakaavat sekä muut tarvittavat avut ja niitä pyörittämällä totesin laskeneeni Viestipataljoona 33:n kahteen karttaan mittakaavan väärin! Se oli kamalaa puuhaa ja pieleen meni: yritin avuksi hahmottaa etäisyyksiä mittaamalla viivottimella tunnettujen maastonkohtien välisiä etäisyyksiä ja vertaamalla niitä kylteissä ilmoitettuihin etäisyyksiin jne. Tosin tiesivätkö ne itsekään etäisyyksiä 1941 - 1944, sillä eräs sotavangin kuulustelupöytäkirja Karhumäen keskeisistä alueista ja lähikylistä ilmoittaa osan etäisyyksistä selvästi paljon todellista suuremmiksi. Tietenkin on eri asia, ilmoitetaanko etäisyys linnuntietä vai ajoteitä pitkin.

Karhumäkeä koskevalle kirjalle on selvästi tarvetta. Itsekin olisin kaivannut sellaista Viestipataljoona 33:n historiikin avuksi, mutta minkäs teet! Ei auttanut kuin laatia uusi korjauslappu jossa on tieto korjattuna. Tieteellinen tiede on itse itseään korjaavaa ja kriitistä, mutta ei se veetutukseen paljon auta. Onneksi huomasin (tämän) virheen itse, niin otan opiksi vähemmän raskaan kautta.

Arkistotutkimukset jatkuvat tammikuussa 2017, sillä nyt löytyneiden asiakirjojen viittauksista muihin kirjelmiin on apua uuden aineiston löytymisessä.

Historiikin vapaakappaleita jakamassa

Maanantaina 12.12.2016 oli Liedon museolla kirjoittamani (+ toimittamani, sanottakoon se tässä että on syyllinen selvillä) Viestipataljoona 33:n historiikin julkaisutilaisuus. Mediaa ei kutsuista huolimatta tullut paikalle, mutta tietyllä tavalla se oli mukavaakin: julkaisutilaisuudessa oli läsnä kirjan kanssa auttaneita henkilöitä sekä veteraanien omaisia joten henki oli lämpimämpi ja välittömämpi kuin salamavalojen räiskyessä.

2010-luvulla ei sotahistoriaa tutkita ja kirjoiteta enää juurikaan sotaveteraaneja varten. Siksi läsnäolijoiden antama arvostus lämmitti erityisesti, sillä sotahistoriaa kirjoitetaan nykyään pääasiassa veteraanien omaisia varten. Eräs Viestipataljoona 33:ssa palvelleen piikkiöläisen veteraanin poika sanoikin minulle aiemmin, että nyt isän puhdetöitä arvostaa aivan eri tavalla kun niiden taustoja on selvillä.

Ristiin rastiin Helsinkiä

Oma osansa julkaisemisessa ovat vapaakappaleet, joita olen toimittanut veteraanien omaisille, kirjan kanssa auttaneille yms. Sain maanantaina matkustaessani Helsinkiin Onnibussilla melkoisen manaukset niskaani kun kuskiparka yritti nostaa parhaansa mukaan pullistelevaa matkalaukkuani hutlariin. Onnibussilla on 20 kg painoraja laukuissa, jonka muistin vasta nyt! Kampin linja-autoasemalla lastin purkaja sanoi hyvästiksi "ANNA OLLA VIIMONE KERTA!" Mainittakoon että kirja painaa melko lailla tasan tarkkaan yhden kilogramman ja postituskulut per kirja ovat suuremmat kuin painokulut!

Joka tapauksessa kirjan tekijän ja ulkomailla painotyön teettäneenä raskas velvollisuuteni on toimittaa kirjojen vapaakappaleet Kansalliskirjastollemme. Kaikkiaan niitä on siis kuusi kappaletta (vapaakappaleet menevät Kansalliskirjastolle [Helsingin yliopistolle], Turun yliopistolle, Åbo Akademille, Oulun yliopistolle, Itä-Suomen yliopistolle [eduskunnan vapaakappaleoikeus siirretty] sekä Jyväskylän yliopistolle). Sain tänä aamuna kappaleet toimitettuani todistuksen siitä, että olen suorittanut velvollisuuteni.

Mainittakoon että koputin Unioninkadulla Topeliassa vapaakappaletoimiston oveen puoli minuuttia kuin totaalinen idiootti kunnes tajusin, että oven vasemmalla puolella on ovikello.

Uskaltauduin täältä sitten Sotamuseoon suuren muuttovillityksen keskelle ja sain kuin sainkin toimitetuksi heille yhden kappaleen. Lisäksi vein yhden Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistolle, sillä yksi heidän Korsuperinteen keräyksen muistiinpanoistaan osoittautui todella hyväksi ja samalla julkaisemisen arvoiseksi.

Lounaan jälkeen bussittelin halki Helsingin kohti Malminkartanoa viemään eräälle valokuvan ja tietoja teokseen antaneelle veteraanin pojalle kirjan. Hän vaikutti olevan erityisen otettu siitä, että kirja on tehty. Isä ei ollut sotaa muistellut, nyt joitakin aukkoja tiedoissa on paikattu.

Karhumäkitutkimuksen arkisto-osuus korkattu

Reissun lopuksi bussittelin vielä Elielinaukiolle ja painuin puoleksi tunniksi Kansallisarkistoon, jonne tilaamani asiakirjat olivat tulleet. Tutkimusaiheena Karhumäki, tavoitteena kirjoittaa kirja Karhumäen vaiheista 1941 - 1944. En ehtinyt kuvata kuin puolet yhdestä kansiosta, loppuihin käyn käsiksi heti huomenaamulla kello 9:00. Kirjoitan tästä hankkeesta myöhemmin lisää.

Jätin samalla reissulla yhden vapaakappaleen Kansallisarkistoonkin. Sen verta paljon saivat kantaa Viestipataljoonan asiakirjoja nähtäväkseni!

Blogi avattu!

Ensimmäisen blogini Kaivettua ja kaivattua -tekstit alkoivat pyöriä niin paljon sotahistorian ympärillä, että päätin perustaa aiheeseen liittyen oman blogin. Alkuperäinen ideani nimeksi eli Tora! Tora! Tora! oli jo varattu, vaikka tuo japanilaisten sotahuuto kuvaakin mainiosti suomenkielisenä akateemista sotahistorian tutkimusta. Pienen hakemisen jälkeen päädyin nimeen Hylsyin lentoja: hylsyhän on modenien tuliaseiden patruunan metallinen (yleensä messinkinen) lieriöosa, jonka sisällä on ruuti, kannassa nalli ja jonka avoimeen päähän luoti on lyöty. Hylsy on myös leikkimielinen lyhenne sanoista "Hylätty suoritus".

Blogin ulkoasu päivittyy piakkoin, jahka saan aikaa homman hiomiselle.

Tämän blogin tarkoitus on muun muassa:

- Julkaista sotahistoriaan liittyviä kirjoituksia. Aiheina ovat tutkimus,  omat havainnot, pinnalla olevat julkaisut jne.

- Julkaista omia minitutkimuksia.

- Julkaista puolivirallisia kirja-arvioita.

- Pitää kirjaa tekeillä olevista omista sotahistoriaan liittyvistä tutkimuksista. Niistä kysellään paljon ja tämä toimii samalla tutkimuspäiväkirjana

- Jakaa sotahistoriaan liittyviä linkkejä ja vinkkejä sekä kommentteja niiden käyttöön.

- Mainostaa omia artikkeleitani, tutkimuksiani ja kirjojani. Kyllä, MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄÄÄÄ! Mainitsen myös, mikäli kirjoittamiini artikkeleihin tms. on tullut kommentteja tai uutta tietoa, jonka kannalta ei kannata ryhtyä puuhaamaan uutta artikkelia. Pyrin myös nöyryyteen ja tunnustamaan, jos olen tehnyt virheitä, ehkä joku toinen välttyy tekemästä samoja mokia.

Eli pyrin linkittämään tänne verkossa olevaa tavaraa ja mainitsemaan, jos jokin aiempi kirjoitukseni on siirretty verkkoon luettavaksi.

- Jatkan jääkärihautojen bongaamista ja muuta Kaivettua ja kaivattua -blogin kuviin liittyvää toimintaa siinä blogissa, mikäli reissulla on muita valokuvia.

Varoitus: yritän aina tutkia että tekstiin lataamani linkki toimii oikein eikä lataa haittaohjelmaa tms. mutta on lukijan vastuulla pitää oma virustorjuntansa ja muut tietokoneensa tai mobiililaitteensa suojausjärjestelmät kunnossa. Nyt kun tuo on sanottu, olen vapaa vastuusta. Heh!

Tervetuloa sotahistorian äärelle!

Riku Kauhanen

Filosofian maisteri (Turun yliopisto, arkeologia 2012)

Filosofian maisteri (Turun yliopisto, folkloristiikan arkistolinja 2014)

Humanististen tieteiden kandidaattitutkinto suoritettu 2010, pääaineena arkeologia.

Sivuaineina historian perusopinnot, Suomen historia, museologian perus- ja aineopinnot, liiketoimintaosaamisen perusopinnot (TKKK) sekä arkistoalan opintoja.