Koska olen tänään vauhdissa, niin kirjoitetaan vielä kolmas – ja epävarmin – analyysi Ukrainan sodasta. Siirrän katseen kiihkeimpään taistelualueeseen eli Itä-Ukrainaan. Korostan, että tämä on kaikkein vaikeimmiten ennustettava alue Ukrainasta, ja tilanne vaihtuu tunti tunnilta sekä toisinaan tapahtumien todentamiseen kuluu viikko, koska tiedotus on hyvin ristiriitaista ja tarkoitushakuista.
Määrittelen tämän alueen Harkovan pohjoispuolelta etelään Iziumiin, siitä itään Rubizhneen, siitä karkeasti kaakkoon Luhanskiin, siitä länteen Horlivkaan, siitä lounaaseen Donetskiin mistä rintama kulkee epätasaisena itä/lounaaseen Dnepriin. Alla "karkea" kartta rintamasta 24. huhtikuuta 2022.
 |
| Itä-Ukrainan rintama 24.4.2022 The War in Ukraine -sivuston mukaan. Kuvakaappaus sivulta: https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194 |
Tilanteen tarkistamiseksi kannattaa tarkkailla tätä kotimaista "The War in Ukraine" karttasivustoa:
https://www.scribblemaps.com/maps/view/The-War-in-Ukraine/091194
Katsaus alueeseen ja joukkoihin
Kiovan vyörytyksen epäonnistuttua Venäjä muutti sodan ("erikoisoperaation") painopistettä vahvasti itään. Kiovasta vedetyt joukot on ilmeisesti valtaosiltaan heitetty rautatiekuljetuksilla Valko-Venäjän halki lihamyllyyn ilman, että näitä olisi välittömästi vetäytymisen jälkeen erityisesti lepuutettu ja/tai täydennetty. Ilmeisesti kuitenkin pahiten kärsineet yksiköt ovat OSINT-lähteiden (Open Source Intelligence) perusteella vielä Valko-Venäjällä huollettavina, joten kaikkia mekanisoidusta pataljoonasta jalkaväkijoukkueeksi kutistuneita joukkoja ei ole sentään pikamarssitettu uuteen lihamyllyyn.
Ei ole tiedossa, miten Itä-Ukrainaan heitetyt joukot on saatu edes paperilla taistelukuntoon: onko ne yhdistetty muihin osastoihin, onko niitä yhdistetty keskenään uusiksi osastoiksi vai onko niitä täydennetty kotoa tuoduilla täydennyksillä. Tällä on olennainen vaikutus taistelukelpoisuuteen:
1) Luomalla uusi yksikkö yhdistämällä muualla rintamalla tappioita kärsineitä osastoja uudella rintama-alueella vanhoihin yksiköihin saadaan yksiköitä, joissa on rintamakokemusta ja taistelu-alueen "vanhat" voivat opettaa "uusille" aluetuntemusta kokemuksensa perusteella. Ongelma tosin on, että uudet, pahoja tappioita kärsineet yksiköt voivat vaikuttaa demoralisoivasti yksikköön johon ne yhdistetään. Pohja on joka tapauksessa veteraaneissa.
2) Yhdistämällä pois rintamalta vedettyjä, tappioita kärsineitä yksiköitä keskenään luodaan osasto jolla on keskenään samanlaiset kokemukset takana samanlaisilta alueilta. Todennäköisesti yksiköt myös tuntevat toisensa vanhastaan, mikä voi helpottaa integraatiota. Ei ole kuitenkaan varmaa, miten tällainen yksikkö pärjää uudella taistelualueella. Pohja on joka tapauksessa veteraaneissa.
3) Täydentämällä kärsineet yksiköt uusilla tulokkailla yksiköiden "identiteetti" säilyy, ja parhaassa tapauksessa veteraanit neuvovat uusia tulijoita uuden sodan "säännöistä" ja käytänteistä. On muistettava että Valko-Venäjälle ja Venäjälle pääsivät ne, jotka yleensä selvisivät taisteluista. Ei kuitenkaan ole varmaa, miten taistelukelpoisia uudet tulokkaat ovat. Usein täydennysmiehet "ovat kuolleita kaksi päivää ennen rintamalle tuloaan". Yksikön pohja on uusissa tulokkaissa sekä veteraaneissa 30% / 70% tai 40% / 60% suhteissa.
4) Yhdistelmä edellisiä
Vain ja ainoastaan viimeisissä tapauksissa samalla sotilaiden määrä kasvaa, kahdessa ensimmäisessä tapauksessa vain luodaan toimintakykyisiä yksiköitä kuitenkaan tuomatta uutta väkeä riveihin.
Kaikissa kolmessa tapauksessa joukkojen pitäisi antaa levätä, kouluttautua ja uudelleenvarustautua. Pataljoonien, komppanioiden, joukkueiden ja ryhmien pitäisi antaa harjoitella ja hitsautua toimivaksi kokoonpanoksi. Samalla huonoksi koettu aines voidaan karsia, siirtää toissijaisiin tehtäviin ja korvata pätevämmillä. Ilmeisesti tämä vaihe on Venäjän toimesta nyt jätetty täysin väliin, mikä tekee joukoista sotakokemuksesta huolimatta heikompia, ei vahvempia uusissa taisteluissa.
Tilanne on hyvin epävarma. Ei ole varmuutta siitä, miten paljon ukrainalaisia alueella on ja millainen näiden varustus on. Samoin ei ole varmuutta siitä, miten paljon venäläiset ovat saaneet ryhmitettyä joukkojaan ja kuinka paljon näitä on vielä tulossa. Puntit tuntuvat kuitenkin olevan melkein tasan, joskin venäläisillä on miesten suhteen ilmeisesti hienoinen ylivoima ja ilmavoimien sekä tykistön suhteen valtava ylivoima.
Venäläisten puolella kiinnostava kysymys liittyy separatistialueilta koottuihin ja/tai pakkovärvättyihin joukkoihin. Ne ovat olleet enenevissä määrin etulinjassa mikä näkyy niiden hirvittävinä tappioina. Samalla kuva-aineisto joukoista kertoo selvästi, että ne ovat venäläisten huollon prioriteeteissa alimpina. Joukoilla on nähty II maailmansodan aikaista kalustoa tuliaseita ja kypäriä myöten. Nämä ovat tykinruokaa sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on joukkojen tappioprosentti ja sen jakauma: paljonko on kaatunut ja paljonko "kadonnut" eli karannut tai antautunut? Ilmeisesti näitä "vapaajoukkoja" käytetään päivittäisiin rintamahyökkäyksiin ukrainalaisten kuluttamiseksi ja väsyttämiseksi.
 |
| Luhanskista koottuja separatistitaistelijoita. Varusteiden ja aseiden perusteella näiden taisteluarvo on hyvin kyseenalainen. Kuva: Twitter/Canadian Ukrainian Volunteer 21.4.2022 |
Yleinen arvio on, että alueella olevat ukrainalaiset ovat Ukrainan armeijan parhaimmistoa. Nämä tuntevat alueen ja ovat todennäköisesti pelanneet sotapelejä, joissa pahimmat skenaariot on ennakoitu. Alueet on linnoitettu syvyyteen ja tykistöllä on kartoissaan tarkkaan mitattu ja maalitettu alue. Hyvä kysymys on, ovatko Ukrainan tähän mennessä kärsimät miehistö- ja kalustotappiot alueella siedettäviä, pahoja, kriittisiä vai ratkaisevia?
Kyseessä on monine mutkineen ja teineen valtava rintama, joka voidaan jakaa lohkoihin, alalohkoihin ja alalohkojen alalohkoihin. Jokainen alalohko voi nousta laajemmaksi lohkoksi ja yhden alueen laaja taistelu voi kutistua alalohkojen kahakoinniksi. Käytännössä jokainen kylä ja tienristeys on ankaran taistelun alainen. Tilannetta mutkistavat ukrainalaisten kahdeksan vuoden aikana luomat linnakkeet, jotka ilmakuvista päätellen ovat taitavasti rakennettuja.
Logistiikkaa ja tulivoimaa
Venäjällä on puolellaan valtava tuliylivoima sekä huomattava ilma-ase. Kumpaankin liittyy kuitenkin valtava määrä varauksia. Näiden aselajien määrää olennaisempi on laatu sekä integroituminen muuhun sodankäyntiin ja yhtenäisen, koordinoidun johtamisjärjestelmän alle. Juuri tätä valtava määrä asiantuntijoita nyt pohtii:
1) Onnistuuko uusi, keskitetty johto luomaan toimivan kokonaisuuden joka jauhaa ja murtaa Ukrainan asevoimat?
2) Pystyykö tykistö/raketinheittimistö/ohjusase murtamaan ukrainalaisten linjat niin leveydessä kuin syvyydessä? Saadaanko sen tuella aikaiseksi läpimurto? Yksittäinen aukko malliin "Summa 1940" ei riitä, mikäli sen avulla ei päästä nopeasti vyöryttämään ukrainalaisasemia sivulle ja syvyyteen.
3) Tukeeko tykistö etenevää jalkaväkeä ja panssariasetta tarkalla ja liikkuvalla, hyvin johdetulla tulella?
Suuri tykistö voi jopa kääntyä venäläisiä vastaan. Niiden ammuskulutus sitoo valtavasti logistiikkaa ja jo Kiovassa huomattiin, että kuorma-autoihin oli lastattu enemmän kranaatteja kuin autot pystyivät kuljettamaan. Ukraina on tuhonnut aggressiivisesti venäläislogistiikkaa ja voi olla, että raketinheittimille ja tykistölle riittää rautaa, mutta etulinjan joukot jäävät ammuksitta ja muonitta.
 |
| Tykistötulen jälkiä ukrainalaisasemien ympärillä Iziumissa. Mikäli tykistökeskitys ei pyri aluevaikutuksella estämään puolustajan liikettä oman hyökkäyksen aikana, on tällainen tulitus tehoton tapa yrittää iskeä vastustajaan. Kuva: Twitter/Nolan Peterson |
Suoraa tulivoiman väärinkäyttöä on iskeä sillä siviilikohteisiin. Kyseessä ei ole pelkästään sotarikos, vaan myös tehoton sodankäynti. Tällainen terrori ei yksinkertaisesti toimi, vaan lietsoo lisää vastarintaa, ja samalla oma kalusto kuluu. Raketinheittimien osumatarkkuus on aina niin ja näin ja niillä pyritään ylipäätään aluevaikutukseen, mutta tavallisen tykistön rihlat yksinkertaisesti kuluvat, ja samalla tarkkuus kärsii. Pistevaikutuksen sijaan pystytään pelkästään aluevaikutukseen.
Ukrainan logistiikka ja tulivoima ovat isoja kysymyksiä. Tiet omalle puolelle ovat toiminnassa ja käytössä. Tykistöllä on selvästi kykyä, joka saisi kenraali Nenosenkin myhäilemään tyytyväisenä. Suurin ongelma tämän suhteen on Venäjän ilmaylivoima, joka näin idässä pystyy vaikuttamaan sekä logistiikkaan että tykistöön vahvasti. Ukrainalaiset pystyvät kyllä tuottamaan tappioita, mutta kysymys on kumpi saavuttaa ensin kriittisen pisteen: Venäläisten kalusto- ja lentäjähävikki vai ukrainalaisten tykistön ja logistiikan kokemat häiriöt. Toistaiseksi Ukraina on kyennyt häiritsemään venäläisiä tehokkaasti ja esimerkiksi taisteluhelikopterit joutuvat laukomaan minne sattuu ja pakenemaan sitten omalle puolelle.
On myös paljon kertomuksia siitä, että Venäjän ilmavoimat ovat vahingossa moukaroineet omiaan, mutta niihin kannattaa suhtautua pitkälti anekdootteina. Omia tulee AINA ammutuksi vahingossa, ja Irakin sodan 1991 eli Aavikkomyrskynkin aikana valtaosa Irakin vastaisen liittouman tappioista tuli, kun ilma-ase vahingossa pommitti omia joukkoja. Siitä ei siis tule vetää liikaa johtopäätöksiä "venäläisten typeryydestä".
Venäjän keskeiset vahvuudet, tuliylivoima ja ilma-ase, eivät kuitenkaan ilmeisesti ole kahden kuukaudenkaan jälkeen vielä kunnolla käytössä. Syitä voi arvailla. Logistiikka on turvatumpi kuin Kiovassa, mutta ukrainalaiset voivat taitavilla vastahyökkäyksillä, kuten Iziumissa, pakottaa yhä enemmän kuorma-autoja yhä vähäisemmälle ja huonolaatuisemmalle tiestölle. Tämäkin operaatio romahtanee ammusten, ruoan ja polttoaineiden puutteeseen.
Taisteluspekulaatiot
Tällä hetkellä (24.4.) Itä-Ukrainan operaatio kiihtyy kiihtymistään, mutta ratkaisua ei ole näkyvillä. Venäjä on saavuttanut aluevaltauksia, mutta ne eivät ole merkityksellisiä. Ukraina suhtautunee niihin väistämättöminä menetyksinä, jotka voidaan myöhemmin saavuttaa takaisin vastahyökkäyksillä.
Venäjän strategia on karttaa katsomalla selvä: Tavoite on saarrostaa Itä-Ukrainan ukrainalaisjoukot pohjoisesta ja etelästä iskevillä kiiloilla. Tämän suunnitelman toteuttamiseksi on monia tapoja ja hyökkäyssuuntia, jotka noudattavat tiestöä ja maastoa. Venäjä todennäköisesti luotaa sopivinta suuntaa. Sodan sumua kuvaa se, että emme tiedä onko Venäjällä menossa vasta tunnustelevat hyökkäykset. Tämä tarkoittaa heikkojen kohtien etsintää koko rintaman laajuudella rajulla tulivaikutuksella sekä väkivaltaisella tiedustelulla. Niissä kohdin, missä ukrainalaiset pystyvät kovaan vastarintaan tyydytään sitomaan mutta niissä kohdin, missä ukrainalaisten vastarinta on heikompaa ja etenemismahdollisuuksia on, myös pyritään etenemään syvyyteen.
Monet asiantuntijat tosin ovat arvioineet, että venäläiset eivät sittenkään ole ottaneet opikseen Kiovasta vaan suurhyökkäys on jo alkanut. Suuren, syvään ja strategiseen iskuun kykenevän massan kokoamisen sijaan rintamalle saadut uudet joukot heitetään etulinjaan saapumisjärjestyksessä "tipoittain". Tällä menetelmälle, jota ei voi kutsua taktiikaksi eikä strategiaksi, ukrainalaisten rintama saattaa taipua mutta ei murru.
Mikäli tilanne todella on tämä, eli Venäjä heittää (jo nyt) kaikkensa peliin, on lopputulos se että hyökkäys hyytyy jo ennen toukokuuta. Joukot vain kuluvat voimatta hyödyntää edes vähäistä menestystä. Joustavuudella ja omalla tulivoimallaan Ukraina pystyy kuluttamaan hyökkääjien kaluston. Jotkut laskelmat povaavat, että Ukrainalla olisi kohta jo panssareiden suhteen ylivoima Ukrainassa. Väitteeseen tulee suhtautua varauksella, mutta sen antaa mahdollisuuden laajempaan suurhyökkäykseen venäläisten heittämiseksi Itä-Ukrainasta.
Viime kädessä sodassa isketään aina vastustajat taistelutahtoa vastaan sen kaikissa muodoissa. Taistelu on ohi, kun vastustaja antaa periksi. Tämä ei edellytä, ja hyvin harvoin sotahistoriassa on edellyttänyt sitä, että vastustaja on surmattava viimeiseen taistelijaan. Olennaisempaa on luoda taistelemalla tilanne, jossa vastustaja joko vetäytyy tai antautuu. Itä-Ukrainassa taistelutahtoa murennetaan seuraavilla tavoilla:
Venäjä pyrkii (omasta näkökulmastaan) lyömään Ukrainan esimerkiksi
1) Saarrostamalla sen armeijan merkittävät osat ja sitomalla muut joukot kaikkialla taisteluihin
2) Aiheuttamalla niin sietämättömät tappiot Ukrainan armeijalle, etteivät ukrainalaiset pysty korvaamaan niitä (kalusto ja taistelijat)
3) Murentamalla taistelijoiden moraalia iskemällä siviilejä vastaan. Taisteleminen voi tuntua turhauttavalta, mikäli sillä ei pystytä suojelemaan omia kansalaisia
4) Näännyttämällä ukrainalaiset fyysisesti ja henkisesti
Näistä keinoista ainoastaan numero yksi tarjoaa Venäjän armeijalle mahdollisuuden nopeaan ja selkeään voittoon, keino 2 on tietysti kaiken aikaa käytössä vääjäämättä mutta keinot 3–4 ovat hitaampia. Venäläiskomentajilla on selvästi tiukka aikataulu, mihin mennessä pitäisi saada konkreettinen voitto. Keinot 2–4 ovat käytössä kaiken aikaa, mutta ne ovat enemmän taustatyötä kuin varsinainen strategia.
Mikäli konkreettista suurvoittoa ei taistelukentältä kuulu, alkavat loput keinot olla yhä enenevissä määrin käytössä. On kuitenkin eri asia, miten pitkään Venäjän armeija ja yhteiskunta pystyvät tukemaan tällaista sodankäyntiä. Ilman massiivista mobilisaatiota, ja venäläisille kelpaavaa hyvää syytä siinä ei onnistuta pidemmän päälle.
Luonnollisesti on olemassa vielä vaihtoehto
5) Joukkotuhoaseiden käyttö.
Ukraina pyrkii lyömään Venäjän
1) Pysäyttämällä ja torjumalla hyökkäykset tai hidastamalla niitä ja kuluttamalla Venäjän joukkoja
2) Keräämällä, aseistamalla ja kouluttamalla sekä ryhmittämällä uudelleen täydennysjoukkoja vastahyökkäyksiin
3) Uhkaamalla Khersonia niin pahoin, että Venäjän on siirrettävä lisävoimia sinne
4) Iskemällä strategisiin kohteisiin, kuten komentopaikkoihin ja tärkeisiin varastoihin
Ykkönen on ilmiselvä strategia ja taktiikka. Olennaista on, sidotaanko omat joukot tiettyihin tukikohtiin, jotka hyvin linnoitettuina saattavat kuluttaa ja sitoa vihollisvoimia merkittävästi, vai käytetäänkö joustavaa puolustusta, joka vetäytyy pahimman jyrän alta ja kuluttaa hyökkääjän voimia. Itä-Ukrainan avoimessa maastossa siirtyminen uusiin asemiin on ilman voimakasta tulitukea ja ilmatorjuntaa vaikeaa. Ykköseen sisältyy myös vastahyökkäyksiä, mikäli olosuhteet ovat suotuisat.
Vastahyökkäyksen valmistelu on ukrainalaisille elintärkeää, mutta on iso kysymysmerkki saavatko ukrainalaiset riittävän voiman heittääkseen venäläiset takaisin venäläisvoimien hyökkäyksen saavutettua kulminaatiopisteen (huolto ja joukot niin äärirajoilla, etteivät pysty jatkamaan hyökkäystä). Todennäköisesti tässä vaiheessa, mikäli siis merkittävää läpimurtoa ei synny, ovat venäläisjoukot uupuneita ja mikäli ne eivät saa nopeasti huoltoa ja täydennystä, voi vastahyökkäys olla kertakaikkisen murskaava. Tämä tosin on Itä-Ukrainan epävarmuustekijöistä kaikkein suurin.
Itä-Ukrainan lisäksi on syytä pitää silmällä lännessä Khersonia, missä venäläiset kärsivät jatkuvasti merkittäviä tappioita ja osoittavat suorastaan ällistyttävää taktista joustamattomuutta ja kyvyttömyyttä lukea tilannekuvaa. Öiset ukrainalaispartiot ovat onnistuneet erinomaisesti häiritsemään venäläisiä ja paikantamaan tärkeitä maaleja ukrainalaistykistölle, mitä todistaa läheisellä lentokentällä ainakin 16 kertaa peräkkäin tykistöllä aiheutetut ankarat tappiot. Kun tähän yhdistetään itse Khersonissa vaikuttava voimakas vastarintaliike, joka muun muassa on surmannut kollaboraattoreita eli yhteistoimintamiehiä, on alueella tiedossa täysi kaaos venäläisten keskuudessa elleivät nämä saa täydennyksiä ja komentoketjun uusittua. Voi olla, että länsi kuppaa liikaa idän voimia, mikä heikentää Itä-Ukrainan taistelukykyä. Suurin uhka Venäjälle on voimakas hyökkäys Khersoniin ja sen yli katkaisten Krimiin johtavan maayhteyden.
Neljäs strategia on sidoksissa ykköseen, mutta sen sijaan että iskettäisiin jatkuvasti taistelujoukkoja vastaan pyritään vaikuttamaan enemmän niiden kykyyn taistella. Kuten monet ovat todenneet, on venäläinen armeijan päätöksenteko jyrkän hierarkkista ja ylhäältä alas kulkeutuvaa, joten upseereiden kaatuminen lamauttaa joukot, jotka jämähtävät paikalleen odottamaan uusia ohjeita. Ongelma on syvälle juurtunut Venäjän armeijaan, eikä sitä saada korjattua nopeasti. Tämä on myös keino hyökätä vastustajan suunnitelmaa vastaan tämän varsinaisten joukkojen sijasta.
Merkittäviä tekijöitä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota, ovat myös sää ja maasto. Ne sanelevat taistelukentän realiteetit ja vaikka tilanne on Kiovaa parempi, rajoittaa silti kenraali Muta suuresti Venäjän armeijan operaatiokykyä.
Ennustuksia lähitulevaisuuteen
Tässä kohtaa varma tapa tehdä itsestään narri on lausua ennustuksia, koska sodassa harva ennuste sai suunnitelma selviää kohtaamisesta todellisen tilanteen kanssa. Kumpiakin kuitenkin tarvitaan.
Moni ennustaa Venäjän korjaavan taktiikkaansa ja strategiaansa ja
ryhtymällä sotimaan "kuten se on harjoitellut". Itse väittäisin että
Kiovassa kontannut Venäjä on juuri oppinut kävelemään. Ja menossa on
juoksukisa. Moni hokee, ettei venäläisiä tule aliarvioida, mutta minusta tuntuu, että yliarvioimme heitä jatkuvasti. Yliarvioiminen ei ole vastustajan kunnioittamista, vaan omien kykyjen aliarviointia ja kohtuuttoman suuren vaivan näkemistä tilanteissa, joissa vähemmälläkin pääsisi. Historialliset analogiat Venäjän lopullisen ja vääjäämättömän voiton takeena eivät juurikaan toimi, ja on muistettava, että Venäjä on ottanut monissa sodissa myös totaalisesti siipeensä. Pelkkä vuoden 1945 yksiulotteinen muistelu ei anna minkäänlaista realistista kuvaa nyky-Venäjän kyvyistä. Ja Venäjä on yleensä pärjännyt sodissa osana laajempaa liittoumaa, hyvin harvoin yksin.
Ennustukseni on, että Venäjän armeijan joukot ovat liian pienet, kolhitut ja taistelumoraaliltaan niin huonot, että ne eivät kykene Itä-Ukrainassa läpimurtoon. Todellisuudessa joukkojen tilanne on huonompi kuin paperilla ja teoreettisissa laskelmissa BTG-muodostelmien vahvuudesta. Ne pystyvät tuliylivoimalla pieneen paikalliseen menestykseen tai jäävät junnaamaan paikoilleen. Junnaaminen sitoo ukrainalaisia, mutta ei kuluta näitä katastrofaalisesti.
Vihollisen tappiot/omat tappiot/saavutetut aluevoitot ovat kohtuuttomasti epätasapainossa Venäjän tappioksi. Ei ole tiedossa miten monta venäläistä BTG-muodostelmaa on vasta matkalla Ukrainaan, mutta niillä pystytään hädin tuskin korvaamaan edes tappioita, saati muodostamaan riittävää ylivoimaa taktisen painopisteen luomiseksi. Hyökkäys hyytynee huhtikuun loppuun mennessä.
Ennustan, että Ukraina pystyy pitämään linjansa kasassa joustavan puolustuksen turvin ja mahdolliset paikalliset läpimurrot lyödään syvyydessä. Joustava johtamiskulttuuri ja pätevät alikomentajat pystyvät pitämään taistelukykyä yllä muissa osissa linjaa samalla kun syvyyteen päässeet venäläisjoukot tuhotaan väijytyksissä ja vastahyökkäyksissä.
Tilanne Khersonissa vaatii venäläisiä siirtämään siihen suuntaan joukkojaan, mikä tulee entisestään vähentämään Itä-Ukrainan voimia. Tilanne passivoituu toukokuun alussa, mutta on epävarmaa, uskaltaako ja pystyykö Ukraina yrittää suurta vastahyökkäystä. Ukrainan on vältettävä Pyrrhoksen voittoa, liian kallista voittoa, visusti. Menossa on Itä-Ukrainan taistelun lisäksi "pitkä peli", joka ratkaisee paitsi sodan keston myös Venäjän kohtalon.
Korostan, että yllätysmomentteja on olemassa, kuuluisa "unknown unknown". Tällä hetkellä kuitenkin Ukraina on se, joka yllättää ja pystyy luomaan loistavia tilaisuuksia, kuten Moskvan tuhoutuminen tai äskettäinen (22.4.) Khersonissa tuhottu merkittävä komentopaikka osoittavat. Venäläiset ovat toistaiseksi olleet suorastaan yllättävän mielikuvituksettomia kaikilla osa-alueilla, paitsi kärsimyksen tuottamisessa siviileille. Toisaalta Mykolaivin lähistöllä venäläiset sammakkomiehet onnistuivat ilmeisesti tuhoamaan ukrainalaisille tärkeän laivaston tiedustelualuksen, mutta muuten näyttö on vähäistä.
Suurinta mielikuvitusta osoitti Putinin fantasiakirjoitus slaavikansojen suuresta kohtalosta, jolla erikoisoperaatio perusteltiin historiallisen kohtalon vääjäämättömänä kulkuna. Ja se onkin ainoa luova osuus tätä operaatiota.
*
Päivitys 27.4.2022:
Alla linkin takana hyödyllinen raportti joka osoittaa, että venäläiset ilmeisesti etenevät Iziumissa hitaasti mutta varmasti useita teitä käyttäen. Merkki taktisesta sopeutumisesta. Oli oletettavissa että venäläiset muuttavat taktiikkaansa Itä-Ukrainassa, mutta kysymyksiä ovat:
1) Hyväksytäänkö venäläiskomentajien keskuudessa varmahko mutta hidas eteneminen?
2) Onko kyseessä vain paikallinen taktinen menestys, joka pysähtyy parempiin ukrainalaisasemiin tai muihin puolustuselementteihin?
3) Millaisia tappioita venäläisosastot kärsivät etenemissuunnassa? Millaiset vastaavasti ovat ukrainalaistappiot?
4) Pystytäänkö taktiikka laajentamaan muihin osiin Itä-Ukrainaa ja onko siihen kykyä ja/tai halua?
https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-april-26
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti