sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kadonnutta teknologiaa: luutnantti, kemisti, diplomi-insinööri Aarne Arannon erikoinen tervatehdas

Yksi minua eniten kiehtova piirre sota-ajassa on teknologian kehitys ja etenkin puutteessa tehdyt innovaatiot (käytettäköön tuota kirosanaa). Olen vahvasti sitä mieltä, että tätä teknologiaa tutkimalla pääsisimme perille halvoista ja tehokkaista tekniikoista, jotka olemme unohtaneet. Niillä olisi vientiä etenkin kehitysmaihin, missä yksinkertainen parannus puuta säästävämmäksi liedeksi voi parantaa kymmenien miljoonien ihmisten elämää.

Tämän päivän aihe löytyy jatkosodan aikaisen II Armeijakunnan linnoitusosaston kirjeenvaihdosta. Syyskuussa 1942 everstiluutnantti I. E. Rytkönen teki tarkastusmatkan Kannaksen Ryhmän alueelle, mistä alla selostus:

Ote ev. luutn. I. E. Rytkösen kertomuksesta tarkastusmatkasta Kan. R. alueella 3.–7.9.1942


7.9.1942 tarkastin JR 15:n tervatehtaan, joka oli sangen mielenkiintoinen laitos. Tehtaan oli rakentanyt rykmentissä jalkaväen luutnanttina palveleva kemisti, diplomi-insinööri Aarno Aranto, jonka keksintöä on myös tervan ja sen sivutuotteiden valmistussysteemi.

Raaka-aineena käytetään miltei yksinomaan tervaskantoja, joita ympäristön metsät ovat täynnä. Työvoimana on tällä erää 1 + 9 miestä.*

Tervauuni on 3 m³ säiliö, joka on muurattu tiilirakenteeseen ja johon on järjestetty tarkoituksenmukaisesti tulikanava, jotta palaminen tapahtuu tasaisesti. Tästä johtaa isompi putki valmiin tervan kokoamisastioihin, kun taas tärpätti johdetaan ohuempaa putkea pitkin jäähdytysaltaaseen, jolloin myös tärpättikaasut osittain tiivistyvät ja siten saadaan tarkemmin talteen. Kaikki ylijäämäkaasut johdetaan kolmatta putkea pitkin takaisin tulipesään, jolloin säästetään miltei puolet polttopuita. Koko uunin toiminta tapahtuu automaattisesti kaasun voimalla.

Tehdas on nyt toiminut noin kaksi kuukautta ja sinä aikana valmistanut n. 3000 kg tervaa, n. 1000 kg tärpättiä ja n. 300 hl pajahiiltä. Lisäksi tehtaaseen on perustettu huopapaperitehdas, jossa tavallisesta Porin paperista tehdään tervapaperia. Paperi kulkee puurullien varassa käsinväännettävän puristimen kautta terva-altaasta kuivatustelineille. Heti tervaantumisen jälkeen sille siroitetaan sen yläpuolella olevasta säiliöstä kuivaa, hienoa hiekkaa. Valmistuskyky on n. 500 metriä päivässä, mikäli tervaa riittää.

Mutta tehtaassa myös jalostetaan tervaa erikoisuuneissa. Tärpättiä puhdistetaan eri tarkoituksiin, nyt sitä käytetään niukkojen valaistusainevarastojen täydentämiseen. Lisäksi valmistetaan tervasta öljyä, muun muassa vaseliinia sekä erilaatuisia kone- ja aseenhoitoöljyjä. 70% käytetystä tervamäärästä saadaan öljyiksi. Tästä on noin 10% kiinteätä rasvaa (vaseliinia), 60 % erivahvuisia voiteluöljyjä, joukossa erittäin hyvälaatuista koneöljyä sekä loppu pikiöljyä, jota voidaan käyttää esimerkiksi vernissan asemasta. Myös jäte - n.s. tervan vesi, talteenotetaan ja käytetään sitä puun kyllästämiseen ja maalaukseen. Sitä on saatu n. 6000–10 000 litraa.

Tehtaan nykyinen kuukausituotanto on siis n.  1500 kg tervaa, n. 500 kg tärpättiä, n. 4000–5000 litraa jätevettä. Sitä voidaan kohottaa ja rakenne on erittäin yksinkertainen ja halpa.

Olen selostanut tätä tehdesta näin tarkasti, koska sillä mielestäni voisi olla yleisempääkin merkitystä, nimenomaan voiteluöljy- ja rasvatuotannon kannalta. Mainittakoon, että JR 15 saa muun muassa kaiken tarvitsemansa saapasrasvan tehtaasta, jotapaitsi myöskin saippuaa on ryhdytty valmistamaan. Se on vielä kokeiluasteella, mutta tuntuu kuin pienellä eläinrasvasekoituksella saataisiin erinomainen saippua. Nyt valmistunut saippua on hyvää, mutta hieman pehmeää.

Mielestäni tehtaan laajentaminen (lisäuuni tai -uuneja sekä lisätyövoimaa kantojen hankintaan ja pilkkomiseen) sietää harkita. Koska ala on uusi ja sillä on vähän asiantuntijoita - ja tehtaan valmistusmenetelmät ovat ins. Arannon keksintöä, olisi hänet palkattava kokonaan tälle alalle - esim. linnoitusosaston toimesta. Kaikkien tehtaan tuotteitten kysyntä on miltei rajaton nykyisissä olosuhteissa.

Ev. luutn. E. I. Rytkönen

*selvennös: yksi aliupseeri ja 9 sotamiestä tai korpraalia


Lähde: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. T-4444/1 [2] I/III. II Armeijakunta. Esikunnan linnoitusosasto. Yleinen ja salainen kirjeenvaihto 1942. Maaselän Ryhmän esikunnan kirje n:o 2762/V/7d/sal. Liite kirjeeseen.

Eli yhden upseerin yksikseen kehittämä tehdas tuotti kokonaiselle jalkaväkirykmentille (yli 3000 miestä!) valtavan määrän tuikitarpeellisia materiaaleja. Hukkaprosentti oli hyvin pieni ja sivutuotteillekin löytyi käyttöä. Melkoinen diplomi-insinööri! Valitettavasti Aarno Arannosta ei löydy sen kummemmin tietoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti