Hausjärvi 1918

Hausjärvellä Hikiässä, Riihimäestä noin 12 kilometriä koilliseen on löytynyt mielenkiintoinen vuoden 1918 joukkohauta*, johon on haudattu neljä ruumista. Ilmeisesti kyseessä on huhtikuussa 1918 teloitettuja punaisia, joiden kohtalosta on paikallispiireissä vaiettu.

Tässä uutisia, Aamupostissa parhaimmat tiedot:

Murhatutkijoille yllätys – Hikiän metsähauta kätki vuoden 1918 uhreja (Aamuposti)

Poliisi selvittää vanhan metsähaudan vainajien tarinaa – punaisista sukulaisista ei haluttu kertoa, arvellaan Hausjärvellä (Helsingin Sanomat)

Kiinnostavaa, että poliisi on päättänyt selvittää haudattujen henkilöllisyyden. Kokemukseni perusteella nyt operoidaan todennäköisyyksillä jokaisen vainajan suhteen. Tampereen rintaman murruttua huhtikuun 1918 alussa punaisia pakeni sellaisina puroina kohti Venäjää, että on mahdotonta tietää varmasti kuka liikkui ja missä.

Huhti-toukokuulta 1918 Suomi on täynnä verenpunaisia paikkoja. Esimerkiksi Urho Kekkonen oli teloitusryhmän komentajana Haminan valleilla tuohon aikaan. Tämä kappale Suomen historiaa on hyvin tunnettu ja toistettu iltapäivälehdissäkin, mutta ilmeisesti Haminassa teloitettiin paljon muutakin väkeä. Juttelin gradua tehdessäni Museoviraston silloisen tutkijan Ilkka Kaskisen kanssa, ja hänen mukaansa Haminassa on useaan otteeseen tullut hiekasta esille teloitettujen porilaisten punaisten ruumiita.

Mitä tiedämme?

Tiedämme ainakin vainajien lukumäärän (4), todennäköisesti teloitusajankohdan (huhti–toukokuu 1918) ja hautauspaikan (Hausjärvi, Hikiä). Kaikkiin muihin paitsi hautapaikkaan kannattaa liittää varauksia.

Vainajia voi tietty olla enemmänkin muualle haudattuna, mutta yleensä teloitukset on hoidettu yhteen kuoppaan ja maata päälle -menetelmällä. Samaa hautaa on myös saatettu käyttää myöhemmin toiseen kertaan.  Nämä ovat epätodennäköisyyksiä, mutta ne on huomioitava.

Ruumistutkimusten vaikeudesta muistutettakiin, että Body Farm -hanke sai alkunsa tapauksesta, jossa hautausmaalla kaivettiin esille ruumisarkun päällä oleva ruumis. Arkun päällä oleva oli hyvin säilynyt, mutta arkussa sisällä oleva huonossa kunnossa. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että arkkuun oli laitettu myöhemmin surmattu vainaja, ja arkun päällä oli arkun alkuperäinen vainaja! Tutkija totesi, että tiedämme ruumiiden hajoamisprosesseista loppujen lopuksi todella vähän. Siksi perustettiin hanke, jossa vapaaehtoisesti ruumiinsa tieteelle lahjoittaneiden jäännökset laitetaan erilaisiin olosuhteisiin luontoon ja sitten seurataan, mitä tapahtuu. Forensisille eli oikeustieteelliselle tieteille, etenkin forensiselle arkeologialle tulokset ovat todella arvokkaita.

Jos palaamme Hausjärvelle ja jatkamme todennäköisyyksillä, niin hautapaikka sijaitsee todennäköisesti teloituspaikan yhteydessä. Käsilläni ei ole juuri nyt Hausjärven paikallishistorioita joten on turvauduttava Aamupostin ja HS:n artikkeliin, mistä saamme seuraavat lisätiedot:

- Kaksi vainajat oli nuoria, yksi oletettavasti 1902 syntynyt, toinen 1903

- Kaksi muuta 20–30 ja 30–40 -vuotiaita

- Luututkimuksen perusteella yksi oli vain 13–16 -vuotias (Syntynyt 1902–1905)

- Kuolleet saivat surmansa todennäköisesti taistellessaan saksalaisia vastaan

- Kuolleet ampumavammoihin (teloitettu vai kaatuneet taistelussa?)

- Kuolleet todennäköisesti 21.–22.4.1918 saksalaisten vallatessa Riihimäen ja Hyvinkään. Hikiälle saksalaiset tulivat 22.4.1918

"Paikallishistorian mukaan yksi vainajista saattaa olla vartiomies, jonka saksalaiset ampuivat Kurun koulun portille. Kahden jäänteet kuulunevat Lavinnon kylästä kotoisin olleille nuorukaisille, jotka törmäsivät saksalaisiin, ja heidät teloitettiin, tutkintaa johtava rikoskomisario Olli Töyräs sanoo." Aamuposti.fi

Sotasurmat 1914–22

Luututkimuksissa olisi selvinnyt, mikäli vainajista yksi tai useampi on nainen. Edelleen Aamupostin mukaan Sotasurmat 1914–22 tietokantaa on käytetty, mutta sieltä ei ole saatu varmuutta henkilötiedoista. Tietokanta on oivallinen ja yksityiskohtainen, mutta kaipaisi rukkaamista sekä päivityksiä.

Mikäli asetamme tietokantaan kuolinkunnaksi Hausjärven ja aikahaarukan laveaksi 31.3.1918–31.5.1918 saamme 98 nimeä. Eli verinen paikka tämäkin. Näistä huhtikuun haarukkaan plusmiinus kolme päivää osuu 46 kuollutta.

Teloitetut punaiset on yleensä luetteloitu termeillä "Mestattu", "Ammuttu" tai "Kuolemanrangaistus" (ei kuolemantuomioita). Lahdessa huomattiin taannoin, että monesta kaatuneeksi merkitystä punakaartilaisesta oli löydetty pidätyskortti, eli heidän olikin todellisuudessa teloitettu.

Etsimme vähintään neljää samana päivänä menehtynyttä ihmistä. Valitettavasti järjestystä ei voi muokata kuolinpäivän perusteella, mutta voimme viedä tiedot Exceliin ja siistiä siellä. Voimme todeta huhtikuun 21.–24. päivien olleen todella veristen. Silmiin pistää "murhatut", jotka ovat todennäköisesti valkoisia. Seulokaamme heidät pois listastamme, mikäli he ovat valkoisia:

Murhatut

Nimi, syntynyt + ammatti, kuolinpäivä, kuolinsyy, osapuoli sodassa (ja kaartin/suojeluskunnan jäsenyys, jos on), hautaustiedot

Alihuokuna, Henrik (27.12.1866 talollinen) murhattu 22.4.1918 

valkoinen, ei suojeluskuntalainen, ei tietoa hautaustavasta

Hietamäki, Uno (24.9.1897 talollinen) murhattu (ammuttu) 22.4.1918

valkoinen, pakolla otettu armeijaan, haudattu Kalvolan hautausmaalle

Hildén, Alfred (16.12.1869 rakennusmestari) murhattu 22.4.1918

valkoinen, ei suojeluskuntalainen, ei tietoa hautaustavasta

Isotalo, Oskar (27.9.1869 huvilanomistaja) murhattu (ammuttu) 22.4.1918

valkoinen , ei suojeluskuntalainen, ei tietoa hautaustavasta

Järvinen, Kalle (15.4.1880 palstatilallinen) kuolinsyy "muu onnettomuus" 22.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Lisätieto kertoo, että Järvinen sittenkin ammuttiin, vaikka kuolinsyyksi onkin merkitty etusivulle onnettomuus.

Kannisto, August (2.5.1877 rustitilallinen) ryöstömurha "Luoti sisään ohimosta ja ulos takaraivosta" 22.4.1918. Valkoinen, ei suojeluskuntalainen, haudattu yksityishautaan.

Kataisto, Kalle (18.6.1884, ei ammattia) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen . Kuollut Riihimäen kasarmeilla, ei tietoa hautaustavasta.

Lampén Otto (18.9.1881, mylläri) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. Ei tietoa hautaustavasta.

Leipälä, Arvo (1.7.1899, Maanviljelijän poika) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. Hautaustavaksi merkitty yksityinen hauta lisätiedoissa.

Niittymäki, Juho (21.7.1879 renki) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. Ei tietoa hautaustavasta.

Salminen, Kustaa (1884 sekatyömies) murhattu (ammuttu) 22.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Ei tietoa hautaustavasta.

Stenvik, Rikhard (2.2.1871 varamaanmittari) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, "vanhan väen käynyt", haudattu Kalvolan kalmistoon

Suomela, Johan (2.9.1878, maanviljelijä) murhattu 22.4.1918
Valkoinen, ei suojeluskuntalainen. "Luoti sydämeen", haudattu yksityiseen hautaan

Ja vielä yksi murhattu 24.4.1918:

Frööd, Kalle (1880, sekatyömies), murhattu (ammuttu) 24.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Ei tietoa hautapaikasta.

Murhatuista siis saamme listaan kolme ammuttua punakaartilaista: Kalle Järvisen, Kustaa Salmisen sekä Kalle Fröödin. Merkillepantavaa on, että Kalle Järvinen näkyy etusivun luettelossa onnettomuudessa kuolleeksi mutta tarkemmissa tiedoissa näkyy, että hänet on ammuttu. Olisiko kyseessä "ammuttu vangin yrittäessä paeta" -skenaario, vai "ase laukesi vahingossa ja luoti osui vankiin tappavin seurauksin"?

Huhtikuussa mestatut

"Mestattuja" löytyy 22, näistä huhtikuussa 10.

Heino, Augusti (1.4.1880 työmies) mestattu 20.4.1918

Grönfors, Josef (7.6.1863 suutari) mestattu 22.4.1918
Henriksson, Oskar (1.7.1881 muurari) mestattu 22.4.1918
Lindgren, Johan (7.9.1894 Sekatyömies) mestattu 22.4.1918
Mäntynen, Vihtori (7.12.1855 muurari) mestattu 22.4.1918
Salmi , Gustaf (28.10.1884 sekatyömies) mestattu 22.4.1918

Granberg, Otto (21.10.1875 työmies) mestattu 23.4.1918
Hakala, Otto (3.9.1893 sekatyömies) mestattu 23.4.1918
Lehmusvirta, Julius (26.4.1880 Lasitehtaan työntekijä) mestattu 23.4.1918

Schröder, Karl (28.5.1884 sahatyöläinen) mestattu 24.4.1918

Lisätiedot eivät kerro mitään merkittävää, ainoa mielenkiintoinen seikka on että Josef Grönroos oli punainen mutta ei kuulunut punakaartiin.

Kaikki "kuolemanrangaistukset", kaikkiaan 26, on pantu toimeen toukokuun 1918 aikana. Voinemme jättää heidät käsittelemättä yksityiskohtaisesti. Täällä ryppäitä on 8.5.1918 (10 surmattua), 15.5. (6 surmattua) ja 16.5. (9 surmattua). Lisäksi 12.5.1918 surmattiin yksi, Otto Vilkman Riihimäen vankileirillä. Nämä lienevät kaikki suuremmassa joukkohaudassa Riihimäellä.

Kaatuneet

Koska Hausjärvellä ja sen ympäristössä taisteltiin 21.–22.4., on kiintoisaa käydä läpi kaatuneet. Yhteensä huhtikuun aikana kaatui Hausjärvellä 16 henkeä. Koska mukana on saksalaisia (lihavoidut), laitetaan tähän listaan myös "kirjoillaolokunta":

Banitz, Otto  (20.6.1896 ajuri, Leipzig-Lindenau) Kaatunut 21.4.1918

Fransinpoika, Frans Villiam (3.11.1895 Huittinen) Kaatunut 22.4.1918

Fritzsche, Leopold Franz (24.1.1892 Puutarhuri Oelsnitz) Kaatunut 21.4.1918

Holopainen, Otto Vilho (19.9.1899 Sekatyömies Hausjärvi) Kaatunut 22.4.1918
Lisätieto: punainen, punakaartilainen, ammuttu

Kempe, Max Oswald (5.7.1891 Leipuri Burgstädt) Kaatunut 21.4.1918

Koerner, Roland Theod. Gotthold (14.11.1898 Reaalikoululainen Chemnitz) Kaatunut 21.4.1918

Laakso, August Fredrik (26.5.1865 Maalari Lappi TL) Kaatunut 22.4.1918



Punainen, ei kuulunut punakaartiin. Ilmeisesti todella kaatunut.

Lahti, Frans Viktor (12.4.1874    Työmies Pori mlk) Kaatunut 25.4.1918
Punainen, punakaartilainen.

Lengman, Frans Viktor (11.10.1873 Työmies Pori mlk) Kaatunut 20.4.1918
Punainen, punakaartilainen

Purfürst, Karl Wilh. Alfred (7.5.1894 Satulaseppä Neustadt) Kaatunut 21.4.1918

Rajala, Kalle Oskari Juhonpoika (20.10.1886 Lasinlämmittäjä Kalvola) Kaatunut 11.4.1918
Punainen, ei ilmeisesti kuulunut punakaartiin.

Schneidenbach, Franz Paul (6.2.1886 Metsätyömies Zwota) Kaatunut 22.4.1918

Stenroos, Karl Ivar (11.12.1893 Mäntsälä) Kaatunut 21.4.1918
Punainen, punakaartilainen. Kaatui Hikiän asemalla.

Strobel, Bernh. Oskar (27.9.1894 Leipuri Plauen) Kaatunut 21.4.1918

Winker, Max Martin (17.11.1895 Teurastaja Bad Lausick) Kaatunut 22.4.1918

Woldert, Max Alfred (21.9.1897 ajuri Untermarxgrün) Kaatunut 22.4.1918

Seitsemästä suomalaisesta kaatuneesta siis Otto Holopainen on lisätiedon perusteella todellisuudessa ammuttu 22.4.1918. Holopaisen ikä, vain 18-vuotias, sopii ehkä ikähaarukkaan – suurin varauksin.

Pelkästään Hausjärvellä kaatuneita etsimällä listaan voitaneen liittää kuolinpäivää vailla olevat (vain vuosi 1918, ei päivää): 

punakaartilainen Gösta Cjuten (ei juurikaan tietoja, ikä 25)

kaatuneeksi väitetty punakaartilainen Frans Forsström ( s. 14.6.1893)

punainen (ei merkintää kaartiin kuulumisesta) Frans Menonen (ei juurikaan tietoja, ikä 40)

Punakaartilainen Kosti Veckman (s. 19.5.1890), joka on nähty punaisten joukossa ja joka lienee todellisuudessa selvinnyt

punakaartilainen Jooseppi Sulonen (ei juurikaan tietoja, ei ikää)

punakaartilainen Johan Salmi (s. 30.8.1896), kaatunut huhtikuussa

Lisäksi löytyy:

10.5.1918 kaatunut punakaartilainen Hannes Fagerlund (20.10.1900, ikä 17)

Lopuista Sotasurmat -tietokannan nimistä löytyy Hausjärvellä vankileirillä kuolleita. Vankileirillä on ammuttu touko-kesäkuussa (hakuehdot "Hausjärvi" ja "Ammuttu vankileirillä") 1918 peräti 30 henkeä. Lisäksi on sairauksiin menehtyneitä yms. Työmies Otto Ramberg hirtti itsensä Riihimäen vankileirillä 12.5.1918. Ainoana kadonneena löytyy Riihimäen vankileiriltä kadonnut, 5.5.1918 vangittu kymiläinen punakaartilainen Erik Porkka.

Surmia sodassa

Kuten tietokantaa tarkemmin avaamalla havaitsimme, voimme liittää "epäiltyjen" joukkoon myös muita kuin mestattuja. Tietokannan nuorin (kahdesta ei ikää) on vuonna 1900 syntynyt, 22.5.1918 Riihimäen vankileirillä ammuttu Eino Harhio. Todennäköisesti hautaan on kuitenkin päätynyt joku Tampereelta vaeltanut nuori punakaartilainen.

Valkoisia haudatut tuskin ovat, vaikka murhattujen hautapaikkaa ei olekaan tiedossa. Yleensä valkoiset saivat joko sankarihautauksen tai siistin paikan hautausmaalta. Kouvolassahan "veripellot" tunnetusti tyhjennettiin valkoisista vainajista ja täytettiin heti perään punaisista.

Nimenomaan Hikiän seudulta löydämme kaatuneena vain Karl Stenroosin. Moni muukin on todennäköisesti kaatunut täällä ja vastaavasti moni kaatunut on todellisuudessa ammuttu. Kuten huomamme, kaatui paikalla paljon saksalaisiakin, ja erityisen verisen taistelun jälkeen vankien kohtalo on yleensä surkea. Taustalla oli myös Riihimäen kasarmilla sattunut veriteko (ks. Aamuposti). Mielenkiintoista sinänsä, Aamupostin jutussa mainittua, saksalaisten vahingossa ampumaa Liisa Heinoa ei löydy Sotasurma-tietokannasta. Liekö asevelisyistä vaiettu tapaus.

Huomio kiinnittyy niihin 1918 kaatuneiksi merkittyihin, joiden tarkkaa kuolinpäivää ei ole tiedossa. Frans Menonen 40-vuotiaana sopisi vanhemman miehen profiiliin.

Lopullisen totuuden setviminen kaikissa neljässä tapauksista lienee jo mahdotonta. Kuolinsyyt ja niiden lisäselvitykset huomioon ottaen tulkinta taistelun jälkeen pika-ammutuista vangeista lienee oikea.

* joukkohaudan kriteerit vaihtelevat eri tarkoituksissa ja lähteissä, yleensä sillä tarkoitetaan > 2 samaan aikaan ja samaan paikkaan haudattua vainajaa.