Tasan 100 vuotta sitten uutisoitiin punakaartien retkestä / rankaisuretkestä 9.1.1918 Sipooseen:
Uusi Aura 10.1.1918 |
Työmies 10.1.1918 |
Näistä sanomalehtileikkeistä kerrottakoon taustaksi, että Uusi Aura oli "kokoomuslainen" eli oikeistopainotteinen lehti, Työmies taas sosialidemokraattisen puolueen vasemman siiven/"siltasaarelaisten" eli vasemmistolainen lehti.
Tapahtumat
Helsingistä lähti Sipooseen 9.1.1918 junalla suuri joukko punakaartilaisia riisumaan sikäläisiä suojeluskuntalaisia eli "lahtarikaartia" aseista. Helsingissä nämä vaativat junanlähettäjää kirjoittamaan heille vapaaliput, mutta kun lähettäjä ei tähän suostunut, nousivat punakaartilaiset junaan lipuitta.
Malmin asemalla kaartilaiset miehittivät asemarakennuksen ja puhelinkeskusaseman, katkaisivat puhelinyhteyden sekä pitivät asemahenkilökuntaa silmällä. Välivaiheiden jälkeen juna saapui Nikkilän asemalle, missä punakaartilaiset (enää arviolta 57 miestä) poistuivat junasta ja aloittivat matkan kohti Sipoota. Matkalla punakaartilaiset tekivät tarkastuksia tien varrella oleviin taloihin.
Kirkonkylällä punakaari kohtasi suojeluskuntalaisia, joiden kanssa syntyi tulitaistelu. Ilmeisesti molemmilta puolilta haavoittui miehiä: erään punakaartilaisen mukaan kahakassa olisi kaatunut kolme punaista ja joitakin jäi suojeluskuntalaisten vangiksi.
Kello 14–15 välillä Keravan asemalle saapui lisää punakaartilaisia, jotka aloittivat jalan liikkua kohti Nikkilää. Kello 16 saapui Helsingin asemalle punakaartilaisia, jotka vaativat ylimääräistä junaa Nikkilään ja lopulta sellaisen saivatkin. Vaunut osoitettiin paikallisjunasta, jonka piti lähteä 17.20. Senaatin rautatiehallituksen kautta lähettämässä määräyksessä kuitenkin käskettiin, ettei tällaiseen tarkoitukseen saa junaa antaa. Nyt asemavirkailijat kieltäytyivät lähettämästä paikallisjunaa, johon oli jo asettunut joukko kaartilaisia. Nämä vaativat junan lähettämistä, ja lopulta kello 18 lähettäjä suostui lähettämään junan. Junan saavuttua Keravalle vaativat kaartilaiset junaa Nikkilään, minne lähtikin juna kello 21.10. Perillä juna lähti takaisin Keravalle, vieden mukanaan haavoittuneita punakaartilaisia. Punakaartilaiset palasivat 00.30 saapuneella junalla Helsinkiin. Punakaartilaiset toivat mukanaan joukon haavoittuneita ja kaksi ruumista. Tämän jälkeen kaartilaiset hajaantuivat.
Sipoon kahakasta tuli tietoja myöhempiin lehtiin hiljakseen. Keski-Suomalainen kertoi 13.1.1918, että Sipoossa olisi kaatunut 6 suojeluskuntalaista ja 21 haavoittui.
Sotasurmat -tietokannan mukaan kahakassa menehtyivät punaiset työmies Herman Nylynd ja kirjansitoja Wilho Riipinen. Molempiin on merkitty alkuperäisen lomakkeen sarakkeeseen "murhattu/mestattu", Sotasurmien mukaan Nylund on kaatunut ja Riipinen on murhattu. Kaksi kaatunutta vastaa myöhempiä tietoja Helsingin asemalle tuoduista kahdesta kuolleesta. Ilmeisesti toinen on merkitty "murhatuksi", koska sotatilaa ei vielä ollut julistettu.
Sipoon retki puhututti edustajia Sosialidemokraattisen puolueen puolueneuvoston kokouksessa 19.–22.1.1918. Matti Turkian (1871–1946; 1918 SPD:n puoluesihteeri) mukaan "punakaartien menettely on ollut osaksi lapsellista esimerkiksi Sipoon retki, joka oli todennäköisesti porvarien provokatsioonia." Arthur Usenius (1888–1937; 1918 kansanedustaja) puolestaan käytti Sipoota yhtenä esimerkkinä syystä perustaa vallankumouskomitea; "ei siten, että juostaan Sipooseen ja Helsingin pitäjien retkien tapaisilla touhuilla, vaan harkitaan yksimielistä toimintaa."